marrasauringon marraskuumietinnät

Vuoden vaihtuminen lähestyy. Syksy loppuu ja talvi tekee tuloaan. Ulkona alkaa olla kylmää ja märkää ja kaiken lisäksi sää vaihtuu puolen tunnin välein. Aurinko ei lämmitä enää yhtään, jos sitä nyt ylipäätään näkee. Pahinta kaikessa on ehkä se, että luonnosta häviää kaikki värit. Kaikki muuttuu harmaaksi mössöksi talvea varten. Rasittava välitila. En haluaisi päästää syksystä irti, ja samalla kuitenkin odotan jo talvea. Tulisi jo lunta. (Helsingissä sinänsä taitaa olla toivoton ajatus vielä pitkän aikaa........)

Tässä kuussa mä aina havahdun siihen, että vuosi lähenee taas loppuaan. Joulukuu menee aina ihme tohinassa, eikä sitä enää ehdi pahemmin miettiä. Mutta mihin ihmeeseen se vuosi katosi? No, tuhannet (voi kyllä) valokuvat tietokoneella onneks todistaa hyvinkin mihin se vuosi on mennyt. Niin paljon fiilisteltävää ja muisteltavaa. Omat synttärit myös pistää miettimään. Jaa. Mä olen sitten kohta taas vuoden vanhempi. No, viisaampi en välttämättä ole, mutta monta kokemusta rikkaampi.

Mä väitän, että tämä kuukausi on se syy, miksi mulla on niin järjetön määrä villasukkia (ja muita villaisia vaatteita itseasias), kynttilöitä, elokuvia, musiikkia, kirjoja, suitsukkeita, teetä, maaleja ja käsityötarvikkeita. Okei, oon kyllä noiden kaikkien ylikuluttaja oli kyseessä mikä kuukausi tahansa, mutta varsinkin marraskuussa mä nautin noiden asioiden olemassaolosta suunnattomasti. Niistä tulee melkein elinehtoja. Muuten ottaa kieltämättä vähän koville. Paitojen ja takkien hupuista tulee myös korvaamattomia. Huppu päässä selviää melkein mistä vaan säästä.

Korvaamattomia ovat myös ne ystäväiset, jotka kutsuvat/tulevat kylään. Miten paljon voikaa piristää se, kun joku muukin kärsii syysmasennuksesta kun on niin pimeää.

vaihteeks vähän reissukuvia

normaali vai iso?

jokin niitä kovasti molempia kummastutti

paras leffaviikonloppu<3

humalassa olemme ainakin kuvauksellisia onneksi

joo. en suosittele.

varsinaiset tukkajumalat sanoisin minä

taika oli kasvanu isoks kurrrr

mietiskelin

innostuin pihlajanmarjoista

saatanan savu siinä sopivasti nii

hassutti

mietiskelin lähtöä....

...ja tuli idea tähän kuvaan

NII

että semmonen afterkuva sit beforekuvaa muistellen

oli siel bileetki, mwah mwah mwah

niila sai kuulla melkoisen ohjeistuksen tätä kuvaa varten "HALUUN TÄLLASEN JA TÄLLASEN JA TÄLLEEN..."

pusui

hassunhauska hullunkurinen yö

yömaisemaa siljan parvekkeelta

toiselle rastat tein

kaverit hei mitä tääl tapahtuu

Oi rovaniemi, kyllä minulla olikin sinua jo ikävä.

Ja varsinkin ihmisiä sieltä.

Kaikista ihanista ihmisistä ja hetkistä ei ole kuvaa, mutta tässä kuitenkin olemassaolevista valitut julkaisukelpoiset palat, enjoy!

Haluan jo takas.

Kävelen höyryävän teekupin kanssa ovesta sisään. Huone tuoksuu suitsukkeelta ja oma naama mustikalta ja laventelilta. Käsissä tuoksuu ihanan tytön antama revontulisaippua ja mieltä lämmittää pojan höpöttelyseura. Kohta saan hassun piponikin valmiiksi. Tuhahdan järjettömän sotkuisille lankakerilleni, minä voitin ähää! Huoneessa vallitsee edelleen vaatekaaos ja monet koriste-esineet ja seinille menevät jutut odottavat vielä laatikossa ja paperikassissa. Minä odotan sopivaa fiilistä.
Vino peili vääristää peilikuvan hassuksi. Rovaniemellä sidoin hiuksiini villalankaa, vaikka piti kutoa siitä langasta pipo. Naurahdan peilikuvalle ja tykkäilen pellehousuistani. Rovaniemen kirpparit ei petä. Otan kaulakorut pois kaulasta ja leikin varjoilla hetken. Meinaan kiljahtaa ilosta kun poika soittaa Intiasta ja mietin mistä se on keksinyt prepaidini numeron. Lattialta löytyi täysi vesipullo, ja muistan yhtäkkiä kastella myös palmuni.

Etsin jo hukkaamani teekupin ja totean, että tee on kylmää, mutta maistuu edelleen herkulliselta. Sammutan yhden biisin jälkeen musiikin ja avaan vähän ikkunaa. Raikkaassa ilmassa on niin paljon mukavampi nukkua. Kappas, tänään taitaa olla täysikuu. Muistelen moneltako huomenna pitää olla koululla ja tarkistan että herätys on päällä. No, ne kaikki viisi herätystä.

Sammutan suitsukkeen ja kaivaudun kolmen peiton, seitsemän tyynyn ja kuuden pehmolelun sekaan sänkyyn. 

Miten onnellinen sitä voikaan ihminen olla.

helsinkikiirekohtauksia

Helsinkielämä väsyttää mua ajatuksena tällä hetkellä ihan tuhottomasti. Siksi on hyvä olla reissussa, ja kerätä voimia, sekä miettiä vähän asioita taas uusiksi.

En oikeastaan tiedä mistä se johtuu, mutta se kaupunki tiivistää tällä hetkellä mun ongelmat. Tai tekee elämäni ihanista asioista mulle ongelmia. Tai minä itse teen niistä siellä minulle ongelmia hrrrr pitkä ajatusketju tulossa.......... Siellä kuitenkin tuntui, että oon henkisesti ja fyysisesti väsyneempi kuin pitkiin aikohin, en saanut levättyä ongelmiltani ollenkaan ja sitten vielä se jatkuva kiire. Ei, Helsinki ei tällä hetkellä sovi mulle yhtään. Vasta kun otti taas kunnolla etäisyyttä, sitä huomasi, että niin, en edes muista millon olisin nukkunut kunnolla tai ollut vaan edes päivän täysin tekemättä mitään tähdellistä. Ja näin vaikutetaan täysin kiirenarkkarilta hii-o-hoi!

Mä tykkään kiireestä, se saa mut tekemään asioita, eikä muutenkaan häiritse. Ongelmana Helsingissä kuitenkin on se, ettei siellä ehkä ole tarpeeksi asioita, jotka sais mut pysähtymään. Ja siitä mä tykkäisin. Ja pakko tähän sanoa, että kyllä. Kyllä mä nautin hetkistä, kyllä mä olen läsnä tilanteissa ja kyllä, mulla on asiat hyvin. Olisi vaan hienoa, jos mulla olisi vahingossa muutama tyhjä päivä kalenterissa joskus Helsingissäkin. Voisko joku ehkä varastaa mun kalenterin? Okei, siellä on ihmisiä, jotka saa mut pysähtymään edes hetkeksi. Ne ihmiset ehkä pitääkin mut järjissäni. Mutta siellä ei ole mulle tilaa eikä aikaa pysähtyä ja omistautua jollekin asialle. Oikein hukuttautua siihen. Liikaa kaikkea, jolloin mihinkään ei keskity täysillä. En oo edes ihan varma haluaisinko mä edes että niin kävisi, mutta on niitä hetkiä, kun haluaisin keskittyä ihan vain johonkin yhteen asiaan. Varata aikaa ihan vaan siihen. Uskomattominta olisi, jos mulla Helsingissä olisi aikaa itselleni. Siihen mulla ei ole aikaa siellä enää ollenkaan.

Niin. Kaikesta tästähän mä voin syyttää vaan itseäni. Mun pitäisi priorisoida asioita vielä enemmän, ei pitäisi ahnehtia tekemistä ja lupautua kaikkeen mahdolliseen ja oikeesti pitää vaan se 3 päivän leffaputki, jolloin katsoisin edes osan niistä elokuvista, jotka haluaisin nähdä. Mutta en osaa, en Helsingissä. En ilman että mut pakotetaan siihen, saan varautua ajoissa tai iskee kuolemanväsymys henkisesti ja fyysisesti. Ja viimeisessä vaihtoehdossa lopputulos on voimaton zombi sängyn pohjalla silmät kierossa. 

Believe me, been there. And going there?

Mulla ei ole sellainen olo, että reissussa olisin jotenkin paossa elämääni ja ongelmiani, mä vaan tykkään ottaa vähän etäisyyttä. Jotenkin sillon näkeekin kaiken selvemmin, eikä huku murehtimaan. Omaa elämää voi katsoa sillon vähän kauempaa, eikä sitä ota liian vakavasti. Ja mikä tärkeintä, reissussa mä osaan vähän paremmin taas levätäkin. Ylipäätään muualla kuin Helsingissä, osaan levätä. Uskokaa pois! Lepäämisellä kun voi tarkoittaa niin montaa muutakin asiaa kuin nukkumista.

Kiireessä omien ongelmien ruumiillistumat tuntuu pyörivän kokoajan ympärillä, eikä silloin ole kovin helppoa pysähtyä lepäämään. Ja koska ei pysähdy, niin asioista vielä tulee ongelmia huomattavasti helpommin, ja sitten on taas kiire. Pahinta kaikista on kuitenkin just se, miten monesta aivan supermahtavasta asiasta elämässä tulee "ongelma" vain sen saatanallisen jatkuvan kiireen takia. Awesome. Pystyn kyllä lepäämään, mutta huomaan silti, etten tajua tehdä sitä tarpeeksi usein. 

Enemmänkin haluan kokoajan keskittyä tekemään jotain. 

Ja senkin takia taas maisemanvaihdos ja asiat kunnolla tärkeysjärjestykseen.

Ps. Mulla kun oli kyllä myös jäätävä ikävä näitä maisemia, ihmisiä, eläimiä, paikkoja ja ilmapiiriä. Hehkutan reissua sitten eri tekstissä, nautin asioista nyt kun täällä olen, rauhassa.

syksyisiä kuulumisia

Tää syksy on ihan erilainen kuin vuosi sitten. Asiat oli sillon hyvin, mutta nyt ne on mahtavasti. Mulla ei oo oikeestaan mitään valittamista, ei edes vaikka raha-asiat kusee rankasti ja aiheuttaa vaihtelevaa päänsärkyä, mut aivan sama. Mikään ei voi pilata tätä fiilistä. Onneliinihippa!

Mä kriiseilen nykyään päivittäin melkeen sitä, miten ihania ihmisiä mulla on ympärilläni. Ja aina vaan enemmän ja enemmän ihania ihmisiä. IHANIA IHANIA IHANIA MIE EN KESTÄÄÄÄÄÄÄÄ

Viimeaikoina esimerksiks kettusisko kävi viettämässä teehetkeä täällä mun uudessa kämpässä ja minä viini-iltaa sen luona. Miu. Marko pysähtyi vaalihulinassa mun kanssa pulisemaan oluen ja crowmoorin äärelle, "vielä yhdet, ei nyt ole kiire". Hurrrrr! Niko jaksoi kuunnella mun ah niin elämää suurempia murheitani ja kaiken lisäksi vielä ruokki minut. Parhautta. Samoin kun se eräs syksyinen ilta tässä jaksoi yrittää ottaa minusta kuvia, kun olin kriiseillyt sitä, miten vähän mulla on itsestäni kuvia. (Koska siis haluan tapetoida seinäni niillä!) Collia ehdin nähdä tupakan ja energiajuoman kestävän lyhyen hetken, mutta tyttö on kyllä terapeuttista seuraa, ihan näin pieninäkin annoksina. Hassuihanatyttö. Tommi heitti mut kotiin ja juotti pannullisen mate-teetä. Pärisi. Pössö oli viimeviikon melkein kokonaan kylässä, ja pössöiltiin syksyisesti oikein urakalla. Tulikettu on räväkän rauhallista psykoiluseuraa, ja sen tytön seuran jälkeen on aina kovin levännyt olo. Niillä on kaiken lisäks ihana pikkupallerokoiranpentu tuituituitui. Kaiken lisäks Noora on Helsingissä suloisen poikansa kanssa, joka jaksoi ihmetellä kaiken maailman pikkujuttuja, joita mun huoneesta löytyy ja pienen tutkijan äidin kanssa pystyttiin myös naamatusten juttelemaan meidän isoista suunnitelmista. Höhöö. Kaiken lisäksi viihdyn uudessa kämpässä ihan tajuttoman hyvin uusien kämppisten kanssa. Parempaa yllätystä ei olisi voinut tulla, kun kuitenkin muutin kämppään, jota en käynyt ennen muuttopäivää katsomassa, toista kämppistä en tuntenut ollenkaan ja toisestakin tiesin vaan vähän. Huhhuh mikä mäihä. (Mäihä? Osaisko joku selittää mikä helvetin sana toi on?)

Koulu noh, köh köh, vähän ehkä jotkut kurssit vähän siirtyny ehe ehe ens vuodelle kun oon ehkä ollut vähän poissa tuossa vähän jonkin aikaa sitten. (Rovaniemellä ja Afrikan nälkäisillä lapsilla ei oo poissaolojen kanssa mitään tekemistä EHEI. En tunnusta.) Muuuuutta, tää yllättävä pakollinen lisävapaa-aika on kyllä tullu tarpeeseen. Oon saanu hulluna kaikkea muuta tehtyä, selviteltyä työjuttuja eteenpäin ja ylipäätään ollut aikaa miettiä jatkoa töiden kannalta. Nyt ois sitten vielä tämä viikko loppuun, sekä ens viikko, joka on ihan luvallisesti kaikilla lomaa.

Ens kesälle on suunnitteilla, no ehkä ei enää vaan suunnitteilla, mutta tulossa jotain suurta, hienoa, kaunista, mahtavaa, upeeta, ah. Oon ehkä laittoman innoissani, mutta en nyt vielä täälläkään tunnusta sen enempää. JOS KIINNOSTAA NI TUU KYSYMÄÄN MITÄ OON JÄRKKÄÄMÄSSÄ MWAH MWAH. (Näin mä kuvittelen saavani kavereita............) Pian kuitenkin varmasti paljastan enemmän, alan olla liian innoissani jo pitämään suutani kiinni.

Mitähän muuta. Elämä ei oikeastaan voisi tässä syyssateen keskellä enempää hymyillä. Odottelen vielä sitä parasta ruskaa, saattaa hyvin olla, että oon Rovaniemellä just sillon kun se Helsinkiin iskee, mutta sitä sattuu. Lähdin sieltä etelään ku siellä oli paras ruska ja nyt toisinpäin. Darn.

Syksy on kuitenkin jotain parasta. Syysmyrskyt ja värit. Huhhuh. Syksyfiilistely kynttilöiden, hyvän ruuan, ystävien, musiikin, villasukkien ja maailman raivotessa on parhaita fiiliksiä ikinä. Oon kyllä semisti onnistunut vilustumaankin jatkuvalla lätäköissä hyppimiselläni, mutta täytyy juoda vähän enemmän lämmintä teetä ja kantaa jatkuvasti vaihtovillasukkia mukana.

niko kuvaili ^^ purrrrr

pikkusisko kylässä

Irene kävi kyläilemässä.

Kuvasaldoa hassuhauskalta sunnuntailta.

niin. yritettiin olla jotenki luonnollisesti.

syyspäivä

Niilan kanssa vietettiin rentoa syyspäivää ja käytiin vähän puistossa valokuvailemassa.

Kurrrr ihana saamelainen! (...joka toimi myös kuvaajana<3)

ASIALLINEN KAVERIKUVA

...BEHIND THE SCENES?

loppuillasta tää kertoo tarpeeks..................

vihreää liisteröintiä ja marko!

Kävin vähän liisteröimässä vaalimainoksia vihreiden puoluetoimistolla.

Oli muuten mukavaa!

muutama vaan kuivumassa vaalijulisteita juuu

KAHVIA, PALJON KAHVIA

löysin taivaan

tuijottelin ulos ikkunasta, syysaurinko<3 helsinki oli kovin kaunis tuona päivänä

en se minä ollu

bondailin 5-vuotiaan kanssa, se hämmentyi mun purinoista, kunnes meni sit ympäri toimistoa puristen kaikille purrrr

marko hommissa siellä kivasti

käytiin vielä kahvilla liisteröinnin jälkeen, ah terapeuttista ^^

JAMES BOND eiku ainii se 1 eteen.....