marrasauringon marraskuumietinnät

Vuoden vaihtuminen lähestyy. Syksy loppuu ja talvi tekee tuloaan. Ulkona alkaa olla kylmää ja märkää ja kaiken lisäksi sää vaihtuu puolen tunnin välein. Aurinko ei lämmitä enää yhtään, jos sitä nyt ylipäätään näkee. Pahinta kaikessa on ehkä se, että luonnosta häviää kaikki värit. Kaikki muuttuu harmaaksi mössöksi talvea varten. Rasittava välitila. En haluaisi päästää syksystä irti, ja samalla kuitenkin odotan jo talvea. Tulisi jo lunta. (Helsingissä sinänsä taitaa olla toivoton ajatus vielä pitkän aikaa........)

Tässä kuussa mä aina havahdun siihen, että vuosi lähenee taas loppuaan. Joulukuu menee aina ihme tohinassa, eikä sitä enää ehdi pahemmin miettiä. Mutta mihin ihmeeseen se vuosi katosi? No, tuhannet (voi kyllä) valokuvat tietokoneella onneks todistaa hyvinkin mihin se vuosi on mennyt. Niin paljon fiilisteltävää ja muisteltavaa. Omat synttärit myös pistää miettimään. Jaa. Mä olen sitten kohta taas vuoden vanhempi. No, viisaampi en välttämättä ole, mutta monta kokemusta rikkaampi.

Mä väitän, että tämä kuukausi on se syy, miksi mulla on niin järjetön määrä villasukkia (ja muita villaisia vaatteita itseasias), kynttilöitä, elokuvia, musiikkia, kirjoja, suitsukkeita, teetä, maaleja ja käsityötarvikkeita. Okei, oon kyllä noiden kaikkien ylikuluttaja oli kyseessä mikä kuukausi tahansa, mutta varsinkin marraskuussa mä nautin noiden asioiden olemassaolosta suunnattomasti. Niistä tulee melkein elinehtoja. Muuten ottaa kieltämättä vähän koville. Paitojen ja takkien hupuista tulee myös korvaamattomia. Huppu päässä selviää melkein mistä vaan säästä.

Korvaamattomia ovat myös ne ystäväiset, jotka kutsuvat/tulevat kylään. Miten paljon voikaa piristää se, kun joku muukin kärsii syysmasennuksesta kun on niin pimeää.

vaihteeks vähän reissukuvia

normaali vai iso?

jokin niitä kovasti molempia kummastutti

paras leffaviikonloppu<3

humalassa olemme ainakin kuvauksellisia onneksi

joo. en suosittele.

varsinaiset tukkajumalat sanoisin minä

taika oli kasvanu isoks kurrrr

mietiskelin

innostuin pihlajanmarjoista

saatanan savu siinä sopivasti nii

hassutti

mietiskelin lähtöä....

...ja tuli idea tähän kuvaan

NII

että semmonen afterkuva sit beforekuvaa muistellen

oli siel bileetki, mwah mwah mwah

niila sai kuulla melkoisen ohjeistuksen tätä kuvaa varten "HALUUN TÄLLASEN JA TÄLLASEN JA TÄLLEEN..."

pusui

hassunhauska hullunkurinen yö

yömaisemaa siljan parvekkeelta

toiselle rastat tein

kaverit hei mitä tääl tapahtuu

Oi rovaniemi, kyllä minulla olikin sinua jo ikävä.

Ja varsinkin ihmisiä sieltä.

Kaikista ihanista ihmisistä ja hetkistä ei ole kuvaa, mutta tässä kuitenkin olemassaolevista valitut julkaisukelpoiset palat, enjoy!

Haluan jo takas.