torstai 28. marraskuuta 2013

ei mulla taas muuta

Kukaan ei voi minua määritellä kuin minä itse. Eikös tämän pitäisi päteä jokaiseen meistä? Määrittelyn tilalla voisi yhtälailla olla käskeä/arvostella/jne. Minulla itselläni on valta minuun itseeni, eikä kenelläkään muulla. Minä päätän täysin itse, mitä teen/sanon/uskon, eikä kukaan muu. Kukaan ei myöskään saa minulle huonoa omatuntoa tekemisistäni, enkä yksinkertaisesti tee mitään vain koska ”on pakko”, ”niin kuuluu tehdä” tai joku haluaa minun niin tekevän. En aio pettää itseäni. En myöskään ole kenellekään selitysvelvollinen tekemisistäni. Kerron jos huvittaa ja selitän jos jaksan vaivautua. (Voihan se olla, että nämä asiat toteutuvat yllättävänkin usein, sellaista se on avoimien ihmisten kanssa helposti, kas kummaa!)

Juuri näin yksinkertaista se voi olla, jos vaan uskaltaa. Paskaa tulee kyllä varmasti niskaan. Pääsee myös pettymään ihmisiin, kun ne vaan ei ymmärrä eivätkä hyväksy sitä, ettei niillä ole valtaa muuttaa minua. Leimataan itsekkääksi paskaksi niidenkin toimesta, jotka aiemmin ovat tällaista itsenäisyyttä arvostaneet.

Mutta ainakaan en koskaan petä itseäni. En ole koskaan pettänyt aikaisemminkaan, enkä aio sitä tehdä jatkossakaan.

Poikkeuksena tietysti ne ihmiset, joiden mielipiteen haluan kuulla ja jonka haluan ottaa huomioon, antaa jopa vaikuttaa minuun ja elämääni. Itsellä näitä ihmisiä on vain kourallinen, mutta heidän mielipiteitään osaan kyllä arvostaa ja haluankin ne kuulla, kysymättäkin. Nämä ihmiset otan myös mielelläni mukaan elämääni ja heitä myös mietin kun elämääni elän. Nämä ihmiset myös tietävät, minkä takia he ovat elämässäni ja minkä takia haluan heidät elämässäni myös pitää JA minkä takia haluan osaksi heidänkin elämiään. Jokainen näistä ihmisistä myös tietää, ettei edes heillä ole valtaa päättää minun puolestani yhtään mitään. 

Tämä kun on minun elämäni.

Miksi niin monesti tuntuu, että suurimmalla osalla ihmisistä näitä ihmisiä ei tosiaan ole kourallista, vaan jokaisen tuntemattomankin vastaantulijan mielipide kiinnostaa. Enemmän tai vähemmän tietoisesti.

tiistai 26. marraskuuta 2013

marraskuisia terveisiä

Nii. Blogin nimi on marrasaurinko ja tuntuu, että marraskuut on sitä hiljaisinta aikaa tässä blogissa. Viime vuonna hiljaiseksi veti pään kunto, ei sieltä löytynyt yhtään ajatusta, ei onnellista eikä surullista, josta olisi voinut kirjoittaa. Ja minähän en tunnetusti kovin kummallista aivopierua tarvitse, että tekstiä syntyisi, mutta vuosi sitten tilanne oli aika jäätävä. Tyyntä myrskyn alla.

Tänä vuonna sitten marraskuu näyttää blogissa tyhjältä ihan päinvastaisesta syystä. Elämää ja ajatuksia on niin paljon, ettei vaan millään ole jaksanut istua tietokoneen vieressä sen vertaa, että olisi tekstejään tänne siirtänyt. Että syy ei todellakaan ole se, etteikö niitä ajatuksia ja asiaa ja kerrottavaa ja mietittävää olisi ollut, en vain ole vaivautunut lähestymäänkään tietokonetta.

Kyllä minä jossain vaiheessa hankin sen netin omallekin kämpälle (ja ylipäätään olen sen verran kämpillä), että saan taas kuvia ja tekstejä tännekin laitettua, mut oon päättäny etten ota huonoa omatuntoa siitä, että tämä blogihomma ei ole siellä tärkeysjärjestyksessä ihan korkeimmalla. Ei sillä, että kukaan muu sitä minulta tavallaan vaatiskaan, kuin minä itse, mutta ehkä nyt sitten oon tehnyt itseni kanssa rauhan tämän asian kohalla. Mie tiedän, että kirjoittaminen on mulle tärkeetä. Siitä en luovu ja se pysyy elämässäki. Haluan kuitenki, että blogikin pysyy vähintäänki sillä listalla, vaikkei sitten top50 tärkeimmissä jutuissa oliskaan, eli kyllä mie sen ajan löydän tällekin asialle. (Niinku nyt ku oottelen, että Jenna kohta värjää minun tukan!)

Mutta huhhuh mikä kuukausi. Minun kuukausi. Marraskuu on ihana. Yrittäkääpä väittää mulle jotain muuta.

opettaja töyssy kurispanta hetkiä pimeydessä tavallista enemmän valoja ystäviä oikeita ihmisiä aikuinen? harmittaa, kun bussissa on valot kokoajan päällä. ilman ei näkisi ehkä kirjoittaa. tien päällä on hyvä olla, ei ole koskaan yksin ja kuitenkin on. vain minä ja rakkaani, tie. sydän vaatii kulkemaan. tässä maassa on jotain pahasti pielessä. KYLMÄ SÄÄ EI TEE IHMISISTÄ KYLMIÄ. merkkiuskollisuus, mistä se tulee? jokaisen sukupolven ja ihmisen omat valinnat. kapinaa alkoholilla, kuinka omaperäistä. lukemattomia hetkiä pohdiskeluun. nuuskamuikkusen rauha. tulinen nainen. pimeällä ei näy maisemia. lämmintä ilmaa tulee tuulettimesta, hankala löytää kirjoitusasentoa. myöntäisi, että tykkää siitä että saan raivostumaan, sekoamaan, lähelle hulluutta. voimakastahtoinen. temperamenttinen. ansaitsee vain vihaa? "vain hullut jään läpi sukeltaa" ja minä olen myrskyinen järvi.



lauantai 16. marraskuuta 2013

täysikuu sen paljastaa

ettei ole mitään kamalampaa
kuin se,
ettei läsnäolollasi ole väliä

kun sillä on väliä,
muttei tunnu siltä

eli onko sitten kuitenkaan?

sitten on vain
läsnä
mustelmilla

mutta toinen on jossain
fyysisesti vieressä
hereilläkin kaukana
ja haluaa vain nukkua

uneksintaa
unissa ja valveilla