keskiviikko 10. joulukuuta 2014

päivät täynnä onnellista elämää

...ja ihania ihmisiä ja ihanaa kämppää ja ihanaa ihanaa ihanaa !

Kaikki tuntuu aika hyvältä.

Nää huopikkaat jalassa tuntuu hyvältä, matto mahan alla, kummitädin lähettämät legginssit jalassa, sielunsiskon antama paita ja kirpparilta löynyt huppari. Long-lost brother höpöttelee mukavia musiikista lärvikirjassa ja oltiin onneks molemmat sitä mieltä, et mun reissua kannattaa siirtää. Liian kiire, enkä mä halua hosua. En juuri nyt. Ja haluan myös oikeesti viettää kunnolla aikaa sitten siellä jenkeissäkin. Can't wait. Perustin hassun facebookryhmän tulisielunsiskoille, valitettavasti oon tajunnu lärvikirjan ryhmien hyödyllisyyden. En siis taida päästä ihan heti lärvikirjasta eroon. En nyt oikeastaan ole viimeaikoina enää halunnutkaan. Siinäpä on. Ja halusin meille neljälle oman höyryämispaikan lärvikirjaankin, kaikki kun on niin kiireisiä ja seikkailijoita ja vaikka ja mitä, mutta ollaan onneks myös aktiivisia hörhöjä lärvikirjassa. Vaihtelevasti, mut silti. Oon suunnitellut joululahjoja ja tehnytkin jo osan. Saanut tavaroita seinälle, mutta pitänyt kaksi seinää ihan tyhjänä. Purkanut teltan ja hakenut kotoa ison ison ison viininpuna-mustan maton. Pehmeän. Maailmankartta ja suomenkartta on päässeet taas seinälle ja edelleenkin tarvitsen Heurekasta sen julisteen linnunradasta. Then it's perfect. Kummitäti ja isotäti on tulossa joulun jälkeen Suomeen. Ihanaaaaaaa. Ja taas kerran sain sellaisen paketin kummitädiltä, ettei järkeä. Mahtava nainen. Ei kukaan osaa ostaa mulle noin hyviä lahjoja. Mitähän vielä. Isoäidin ja isoisän antama seinäkello raksuttaa mukavasti ja katselin tuossa paperikuvia läpi. Pakko tilata niitä lisää, oon suunnitellut sitä varmaan laittoman monta vuotta. Tänä talvena mä sen hoidan, piste. Laitoin susipojalle viestiä kun sitä vedet silmissä muistelin parvekkeella ja arvasin, että tällä kertaa se jopa vastaa aika pian. Hupsista vaan. Leijonakuninkaallekin tuli paljastettua jänniä juttuja tekstiviestillä eräs päivä, ja joku päivä tässä se lupas tulla pyörähtään kylässäkin. Staminapoikakin kävi kylässä, ja minä taisin näyttää "haudasta nousseelta kuolleelta morsiamelta". En kyllä epäile. Tulisi nyt pian vaan kahville, niin päästäisiin oikeesti juttelemaan ihan kunnolla. On tullut katseltua läpi molempien pikkusiskojen yo-juhlakuvia vaikka kuinka paljon. Toinen on kaunein ylioppilas ja toinen söpöin, mitä oon ikinä nähnyt. Ihanat. Vielä kun löytyisi se sininen ohjain jostain... Ja 23 ja 42 vainoaa mua edelleen. Vai suojelee? Mä en tiiä mistään mitään, hämmentäviä keskusteluja ja sarjassamme mitähäh, mut merirosvoinkkarit on silti paras kerho ikinä. Ettäs tiedätte.

Whää. Elämä on ihan liian mahtavaa. Ja nyt mä kyl alan tekemään jotain muuta ku kirjottaan tätä. Pitää vielä ainakin käydä vaatteet läpi ja laittaa huomisen pyykkivuoron pyykit valmiiksi. (Koska en varmasti jaksa sitä aamulla tehä....................)

Ja tekstiä ois taas paperilla sellane viismiljoonaabiljoonaa sivua, mut vihaan tän näytön tuijottamista, eli jonkin aikaa taas menee että ne tänne joku krapulapäivä filosofiadarrassa kirjoittelen.