unirytmimunakas

Oon tavallaan tosi tyytyväinen siihen, ettei mulla oo ollut ihan hirveetä kipuilua mun unirytmin kanssa oikeastaan ollenkaan sen jälkeen kun oon muuttanut pois kotoa. En oo koskaan ollut kovin iltauninen, mutten myöskään nuku iltapäivään vaikka kuinka valvoisin. On ollut siis aika kivutonta heräillä tosi aikasin tänä kesänäkin.

Mie luulen, että keväässä ja kesässä mun suurin ongelma on sen valoisen ajan pituus. Sitä on liikaa.

Se tietysti helpottaa heräämistä ja ylipäätään luontoa, mutta mie jään niin kovasti kaipaamaan iltojen hämärtymistä ja öiden pimeyttä. 

Mun unirytmi pelaa myös paremmin, jos nukkumaan mennessä on hämärää/pimeää ja herätessäkin saa vielä nauttia pimeän suojasta. Saa laittaa nukkumaan sellaiseen hämärän vaippaan, ettei silmilläkään ole niin hirveesti mitään tarkasteltavaa, ja heräillä rauhakseen päivään totutellen ja sitä sekä itseään kuulostellen. Huvittuneena voi muistella minkälaista oma touhu oli (ja on) kesäisin Lapissa kun valoa on jatkuvasti eikä pää meinaa millään ymmärtää, että nyt pitäis muuten nukkua. 

Nykyään oon tosi iloinen siitä että iltaisin nukuttaa ja aamuisin oon hereillä ilmankin herätyskelloa. 

En olekaan niin vampyyri kuin mitä teininä kuvittelin. 

Luulen että sillä on paljon tekemistä tuon kasvimaan tarkalla seuraamisella tänä vuonna. Jotenkin ihan eri tavalla sisäistänyt sitä vuorokausirytmiä (eikä vaan sen takia että on pitänyt tiettyyn aikaan olla töissä). Huomannut miten paljon paremmin sitä kroppa ja pää voi kun liikkuu luonnon mukana. Ja miten paljon enemmän sitä arvostaa yöseikkailujaan, kun se ei ole mikään kaava tai asia jota vain unohtuu tekemään.

Ihmiset on erilaisia. Jotkut on aamuvirkkuja ja jotkut iltavirkkuja. En tykkää itsekään tästä meidän yhteiskunnan mallista, jossa kaikki koitetaan laittaa samaan laatikkoon vuorokausirytminsä kanssa. Silti pidän aika tärkeänä, että jokainen ihminen ymmärtää tarvitsevansa valoisaa aikaa, ja ettei eläväisempää aikaa pakoilemalla löydä elämäänsä sisältöä.

erään lokakuisen päivän 30 asian lista

Jotenkin tuntuu luonnolliselta kirjoittaa tällainen lista kun edellinen postaus melkein 2 vuoden takaa on samalla periaatteella väännetty. Nostin luvun kolmeenkymmeneen kun tuli viime vuonna vuosikymmen itsekin vaihdettua. Ei tunnu missään.

1. Oon melkein lopettanut päiväkirjaan kirjoittamisen. Ei se koskaan nyt ole ollut mikään päivittäinen juttu, mutta aika usein tähän itse fiiliskirjaksi nimeämääni sekalaiseen vihkoon on tullut raapusteltua mietintöjä. Eipä enää paljon ollenkaan, muutaman viime vuoden aikana ei ole sivut tai kynät tässä tarkoituksessa kuluneet paljon ollenkaan.

2. Edellinen asia harmittaa mua kovasti. Jotenkin tuntuu, et sellainen asia joka on tehnyt mulle hyvää, on jäänyt pois. Myöskin niihin teksteihin palaaminen on ollut terapeuttista ja monesti valaisevaakin. Tiedä sitä, ehkä se sieltä vielä palaa mukaan arkeen, muodossa tai toisessa.

3. Nyt jo alkaa tuntua, että koko kirjoittamisesta olisi suorilta pitänyt vaan kirjoittaa oma postauksensa... Ehkä jossain vaiheessa.

4. Kävin pitkästä aikaa Rovaniemellä näkemässä ystäviä ja tanssimassa, oli ihanaa ja nyt olenkin sitten ollut kipeenä sen jälkeen.

5. Oon yli puolessa välissä opintojani puutarhuriksi, enkä voisi olla asiasta onnellisempi. Myöskin viimeinen 6kk työssäoppimassa on ollut parasta hommaa mitä oon ikinä tehnyt. Ei oo yhtään vituttanut käydä töissä.

6. Oon toooodella huono sietämään saamattomuutta/laiskuutta lähiympäristössäni. (Tai no ylipäätään...) Rentoutuminen, chillailu ja lepuuttaminen/lepäily on luonnollisesti ihan eri asioita. Vituttaa jos/kun ihmiset ei saa asioita aikaiseksi. 

7. Tekosyyt sille, ettei saa asioita aikaiseksi vituttaa vielä enemmän. Tekosyyt ja valittaminen. Koittakaa nyt ihmiset oikeesti tehä jotain ittellenne. 

8. Mulla on aika mittavia pohdintoja menossa omista ihmissuhteistani ollut jo pidemmän aikaa. Ihmisiä karsiutuu ja joitain tulee lisää/takaisin. Koronan aikana on herännyt moneen totuuteen ja nyt kun arki on palannut normaalimmaksi (mitä se nyt ikinä sitten tässä maailmassa tarkoittaakaan), on tullut herättyä vielä useampaan uuteen. 

9. En vieläkään ymmärrä tai pidä parisuhteista. Itsekin sellaisessa silti olen. Se on aika kummallinen yhtälö se.

10. Onneksi syksy tuli (vaikka kasvukauden kannalta se harmittaakin), mulla ei olisi enää riittänyt voimia jatkaa kesää.

11. Arvostan herkkyyttä, muuten voi sietää nössöilyä/vätystelyä/pelkuruutta. Jotkut tuntuu kuvittelevan näiden olevan rinnastettavia asioita.

12. Kaipaan välillä yksin asumista enemmän kuin mitään muuta.

13. On tuntunut ihan hullun hyvältä päästä kasvukauden aikana syömään niin paljon ruoka-aineita jotka on itse kasvattanut ja kokannut siemenestä lautaselle.

14. Aloitin vähän aikaa sitten lukemaan läpi lapsuuteni/teinivuosien kirjoja. Nyt menossa Lumotun metsän kronikat.

15. Osaan olla todella ilkeä kun mulla tulee totaalinen raja kärsivällisyyden kanssa vastaan. Välillä säikäytän sillä itsenikin. 

16. Oon ajatellut, että voisin tämän blogin avulla taas purkaa asioita, jotka selkeästi tarvitsisivat jonkinlaisen henkireiän.

17. Hukkasin itseni ja elämäni koronarajoitusten takia aika totaalisesti. Suurin osa asioista ja ihmisistä joita elämääni haluan/tarvitsen, vietiin multa pois. 

18. Koronarajoitukset ja mun elämäntilanne jossa niistä kärsin sai mut joillain tavoilla muuttumaan ihmisenä. Tietyistä pienistä asioista olen ihan jopa iloinen, mutta joistain ikävistä käyttäytymismalleista olen lähinnä olosuhteille katkera. (Vaikken keskitykkään katkerana olemiseen vaan tilanteen korjaamiseen.)

19. Musta on taas vuoden 2022 aikana alkanut tuntua omalta itseältäni. Ja sen takia on niin helppo myös nähdä asiat jotka mättää ja pahasti.

20. Haluaisin hyvän työtuolin. Oon huomannut että ompeleminen sekä pöytäkoneella työskentely on jäänyt tosi vähäiseksi koska yksinkertaisesti ei paikat kestä istua niin huonolla tuolilla kun mikä mulla on käytössä. 

21. Uusi kamera olisi ihana ostaa. Sinänsä ylipäätään koko mun elektroniikka vaatis päivityskierroksen...

22. Ikävöin takuttomuuden helppoutta, mutta en usko että selviäisin kiharasta sekä takkuihin verrattuna lyhyestä tukastani. (Vaikka kasvaahan se sitten...)

23. Minulla on jo ensi kesälle kasa suunnitelmia.

24. Olisi kiva päästä jo töihin. Opiskelijabudjetilla eläminen ottaa pannuun.

25. Välillä oikein puistattaa ajatus siitä, jos itsellä olisi lapsia. Sellainen kunnon kammotusfläsäri; mitä jos?

26. Haluaisin pois kerrostalosta niin pian kuin mahdollista. Saa nähä sitten milloin se olisi mahdollista.

27. Olen kuunnellut menneen vuoden aikana hälyttävän vähän musiikkia.

28. Jonkinlainen myrsky on koittanut nostaa päätään jo pidemmän aikaa mun sisällä ja elämässä, sitä on joutunut toppuuttelemaan vaikka tekisi mieli pistää kunnolla tuulemaan. Täytyy keksiä lisää keinoja purkaa näitä omia olotiloja jos haluaa että joskus pääsee valmistumaan tai on vielä parisuhde/koti/työt jäljellä........................

29. Mua ärsyttää olla avoin ihminen niin monen sellaisen keskellä, jotka ei sitä ole. Mulla avoimuuteen perustuu jokainen ihmissuhde. Avoimuuteen ja sitä kautta luottamukseen. Tuntuu välillä niin epäreilulta kuinka helposti tarjoan omat ajatukseni ruodittavaksi, kun jonkun toisen ajatuksia saattaa joutua kalastelemaan ihan jatkuvasti.

30. Mulla oli monta asiaa, joista ajattelin tähän listaan kirjoittaa, mutta tästä tulikin enemmän tällainen listaus mielessä juuri tällä hetkellä olevista asioista. Ehkä hyvä niin.