Mikähän siinä oikein on, ettei itseään vaan saa tietokoneen ääreen kirjoittamaan. Vaikka sen tietää, että siitä olisi hyötyä, vaikka sen tietää, että siitä tykkää ja vaikka sen tietää, että sellaista kaipaisi elämäänsä.
Mulla on tämän blogin hiljaisen jo vuosia kestäneen kuolemisen lisäksi jäänyt yllättävän vähälle myös käsin kirjoittaminen. Mihin on kadonnut se melkein päivittäinen omien ajatusten ja tuntemusten purkaminen, se tarinoiden ja runojen kirjoittaminen?
Pitäis varmaan koittaa viimeinkin ihan aikatauluttamalla ja pakottamalla saada sellainen rytmi näiden asioiden kanssa takaisin. Mie kuitenkin rakastan aikatauluja ja suunnitelmia. Luulen myös, että sillä välttäisin sen jatkuvan vitkastelun ja asioiden lykkäämisen. Fakta kuitenkin on, ettei siinä kovinkaan pitkään mene, että voi oppia "uuden" tavan ja huomata, että sen on saanut osaksi viikkoaikatauluaan. Kyllä se on tässä tullut todistettua taas monen muun sivuun jääneen asian kanssa.
Sitten ei tarvitsisi enää ihmetellä ja kirjoittaa siitä kirjoittamisen puuttumisesta, vaan kirjoittaa kaikista ihmetyksensä aiheista.
