torstai 15. marraskuuta 2018

somepohdintaa

Yhhhh välillä nää somehommat vaan puistattaa oikein urakalla. Facebookin poistaisin ellei siellä olisi useampaa työhön liittyvää ryhmää(, joita ei jostain syystä saada liikutettua jollekin toiselle platformille blaah). Valitettavasti varsinkin pienten tapahtumien markkinointi tapahtuu nykyään tätä kanavaa käyttäen. Tuskastuttavaa. Nyt joku koodari vaan hyvä tapahtuma-app kasaan ja kaikki pois lärvikirjasta. Mulla ei ees ne yksityisyysjutut kiinnosta, en oo koskaan mitään kummempia tietoja itsenstäni sinne levitettäväksi laittanut. Mie en vaan jaksa sitä että etusivu ja muut on täynnä ihan turhaa paskaa jota ei kiinnosta lukea.

Instagramin kanssa oon jotenkin tehnyt rauhan, vaikka sillon aikanaan sitä vastaan olinkin. Enpä olisi koko paikkaan tiliäkään tehnyt ellen olisi hävinnyt vetoa... (Ei se mulla mitenkään kaduta.) Oli miten oli, senkin kohdalla on tullut saatua niin epäasiallisia ja kuvottavia kommentteja ihan vierailta ihmisiltä, ettei oikein sekään aina todellakaan jaksa innostaa. Onneksi ratkaisu kuitenkin oli aika helppo. Tili yksityiseksi. Eipä tarvitse enää randomien paskaviestejä poistella eikä lueskella kun taas joku apina käyttää instagramia treffipalveluna. Ihan käsittämätöntä omasta mielestä, että lähestytään jonku instagramin kautta treffimielessä hyi. Sinänsä oma tili tuli laitettua yksityiseksi senkin takia kun vastaan on tullut paljon näitä kuvien kopiointi -juttuja, oli niitä sitten otettu vaan omiin runkkumateriaaleihin tai ihan esiinnytty kuvissa olevana henkilönä. Ylilaudalle vaan kaikkien urpojen materiaaliksi kun ei omat jutut riitä.

On tää maailma vaan hieno paikka..................

Mutta eipä siinä, kukaan ei pakota olemaan mukana näillä sivustoilla eikä myöskään määritä sitä miten paljon niitä käyttää. Tietokoneella ja puhelimellakin voi tehdä miljoonaa mielenkiintoisempaa asiaa.

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

projekti-intoilua (ja työjuttuja kahdelta yöllä)

Oon hurjan innoissani muutamasta projektista, jotka tässä on tällä hetkellä kesken. On ollut vähän hankala olla jatkuvasti innoissaan opiskelunäytöistä ja niihin liittyvistä asioista, kun aikataulut painaa päälle ja niiden on vaan "pakko" edistyä. About kaikki mun näytöt on mielenkiintoisia projekteja ja tykkään niiden tekemisestä, mutta ties mikä asenneongelma taas vaan nostaa päätään, kun hoputetaan. Omasta aikataulustani en kuitenkaan ole myöhässä.

Mutta tässä samalla pyörii eräs kirjoitusprojekti, useampikin käsityöprojekti sekä muutamia valokuvaushommia. Ihanien ihmisten kanssa on ihana tehdä töitä, ja näiden juttujen tekeminen tekee elämästä vaan taas astetta miellyttävämpää.

Mie palkkatöideni kanssa teen tällä hetkellä jatkuvasti kaikenlaista projektihommaa, koska se nyt vaan on tuottajalle sellainen "paikka" johon helposti päätyy. En valita, enkä sano etteikö niissäkin hommissa olisi paljon hyviä puolia ja hyviä tyyppejä. Mutta. On silti monellakin tavalla vielä miellyttävämpää päästä myös itse mukaan siihen luovaan prosessiin sekä toteuttamaan sitä, omilla käsillään. Tuottajan työnkuvaan kuuluu muutakin kuin pelkästään näppäimistön näpyttämistä, mutta se on väkisinkin siitä kyllä iso osa. (Millään alalla sinänsä ei nykymaailmassa oikein pääse tietokoneista eroon, mutta se nyt ei ole asia johon alkaisin tässä vaiheessa paneutumaan tämän enempää.)

Saa olla käsittämättömän onnellinen, että on näin tyytyväinen työhönsä ja muuhun arkeen. Pääsee tekemään monipuolisia juttuja joita rakastaa. Täytyy olla kiitollinen itselleen ja elämälle siitä että on jaksanut tehdä töitä löytääkseen ja päästäkseen tähän pisteeseen. Se ei ole mikään itsestäänselvyys.

torstai 8. marraskuuta 2018

KH 7: 5 harrastusta

Lukeminen
Mie olen valehtelematta kyllä lukenut ihan hullun paljon siitä asti kun olen lukemaan oppinut. Edelleenkin rakkaimpia juttuja ja selkeesti myös aiheuttaa painavimmat muuttolaatikot, kun niitä kirjoja on tullut myöskin keräiltyä aika kiitettävästi. 

Elokuvat/sarjat/nämätällaset
Joo, omanlaista psykoosia näidenkin kohdalla kyllä ilmassa. Tavallaan jostain samoista syistä kuin lukemiseenkin (whii eskapismi), mutta ihan oma asiansa silti.

Käsityöt
Niin laidasta laitaan kun mahdollista. Hyvin pitkälti myös tulee työkseen tehtyä näitä nykyään aika paljon. Omilla käsillään asioiden tekeminen ja luominen on aika kiva fiilis. Varsinkin kun lopputuloksella voi vielä sitten ilahduttaa jotain toista tai itseään.

Kirjoittaminen
Selkeyttää ajatuksia ja on vaan mukavaa. Tulee kirjoteltua lyhyitä juttuja, runoja sekä sellaista päiväkirjamaista touhua. Hyvin pitkälti käsin. Kyllä tässä tietokoneellakin kirjoittamisessa on mukavia puolia, mutta kyllä se kynä kädessä tuntuu paljon paremmalta.

Matkustelu
Tykkään matkustelusta; uusien ja vanhojen paikkojen löytämisestä ja kokemisesta sekä ihan vaan oikeesti just siitä matkustamisesta. Bussissa tai junassa tai missä tahansa istumisesta ja maisemien tuijottelusta samalla kun ajatukset harhailee ja kuuntelee musiikkia. Todennäköisesti myös jotain tulee kirjoteltua. Hmm tässä ehkä jotenkin jopa yhdistyy osa näistä mun lempiharrastuksista.

Tässä on tullut heräteltyä pari kuukautta paria vanhaa harrastusta jotka on pariksi vuodeksi unohtunut, niinkö tämä blogin pitäminen sekä valokuvaus ja konsolipelit. Kaikenlaista siis löytyy. Jos mulla olis oma piha, niin puutarhahommat ilmestyis tähän listaan myös ihan samantien. Täytyy pitää itsensä hengissä, että voi jatkaa näiden asioiden puuhastelua.
Tässä parina viimeisenä päivänä on vaan hymyilyttänyt. Uni on taas maistunut normaalisti. Tiedän ettei aikaisempi reilun viikon unettomuus ole pahinta mitä ihmiselle voi käydä, mutta mulle koko homma oli ihan uutta. Voin vaan kuvitella minkälaista on elää univaikeuksien kanssa jatkuvasti. Tuli murehdittua ihan liikaa tämän maailman tilannetta, ja samalla sitten menetettyä yöunet. Ei ne murheiden aiheet ole mihinkään kadonnut, mutta oon tainnut tehdä niiden asioiden kanssa nyt jonkinlaisen rauhan. Tai ainakin saanut itseni ymmärtämään, etten mie mitään asioille jaksa väsyneenä tehdä.

Muuten kun kaikki on hyvin. Paremmin kuin hyvin. Asiat on elämässä jotenkin todella seesteisesti. Ympärillä on aivan käsittämättömän ihania ihmisiä ja mukavaa tekemistä riittää. Kouluasiat menee eteenpäin ja töitä löytyy. Koti on koti ja pimeys on ystävä.

Tässä syksyssä on ollut sellainen todella lämmin ja rakastava ilmapiiri.

"I love autumn and winter more. Something opens up in me then - something soft and deep and glowing - which is far too shy to expose itself to the inexhaustible light of summer."

tiistai 6. marraskuuta 2018

näyttötutkintojeejee

Joskus asiat vaan menee niin hyvin ja helposti, ettei sitä meinaa uskoa itsekään. Monesti on tuntunut ihan onnettaren kultalapselta. Olin ihan varma, että tän valmistumisen ja siirtymäajan kanssa tulisi raha- ja byrokratiaongelmia, mutta kaikki selvisikin puolessa tunnissa, ja menee omalta kannalta paremmin kuin hyvin. Juuri näyttötutkintomuodon valitseminen palvelee mua toooodella hyvin siirtymävaiheen kohdalla. (Monella muulla tavalla se onkin jo ollut selvää, että tämä ammattitutkinto on mulle ihan oikea ollut. Harmi, ettei tällaista mahdollisuutta kenellekään enää tarjota.)

Näyttöjä on vielä tekemättä, moni asia kesken ja vaatii vielä paljon hommaa, mutta eipähän tarvitse alkaa stressata raha-asioista. Ei tarvitse huolestua, kun selvitti asiat ajoissa. Pääsee jatkamaan työelämään, vaikkei virallisesti olekaan vielä valmistunut, koska kontaktiopetus on hoidettu ja sillä puolella oon jo valmis.