marrasauringon marraskuumietinnät

Vuoden vaihtuminen lähestyy. Syksy loppuu ja talvi tekee tuloaan. Ulkona alkaa olla kylmää ja märkää ja kaiken lisäksi sää vaihtuu puolen tunnin välein. Aurinko ei lämmitä enää yhtään, jos sitä nyt ylipäätään näkee. Pahinta kaikessa on ehkä se, että luonnosta häviää kaikki värit. Kaikki muuttuu harmaaksi mössöksi talvea varten. Rasittava välitila. En haluaisi päästää syksystä irti, ja samalla kuitenkin odotan jo talvea. Tulisi jo lunta. (Helsingissä sinänsä taitaa olla toivoton ajatus vielä pitkän aikaa........)

Tässä kuussa mä aina havahdun siihen, että vuosi lähenee taas loppuaan. Joulukuu menee aina ihme tohinassa, eikä sitä enää ehdi pahemmin miettiä. Mutta mihin ihmeeseen se vuosi katosi? No, tuhannet (voi kyllä) valokuvat tietokoneella onneks todistaa hyvinkin mihin se vuosi on mennyt. Niin paljon fiilisteltävää ja muisteltavaa. Omat synttärit myös pistää miettimään. Jaa. Mä olen sitten kohta taas vuoden vanhempi. No, viisaampi en välttämättä ole, mutta monta kokemusta rikkaampi.

Mä väitän, että tämä kuukausi on se syy, miksi mulla on niin järjetön määrä villasukkia (ja muita villaisia vaatteita itseasias), kynttilöitä, elokuvia, musiikkia, kirjoja, suitsukkeita, teetä, maaleja ja käsityötarvikkeita. Okei, oon kyllä noiden kaikkien ylikuluttaja oli kyseessä mikä kuukausi tahansa, mutta varsinkin marraskuussa mä nautin noiden asioiden olemassaolosta suunnattomasti. Niistä tulee melkein elinehtoja. Muuten ottaa kieltämättä vähän koville. Paitojen ja takkien hupuista tulee myös korvaamattomia. Huppu päässä selviää melkein mistä vaan säästä.

Korvaamattomia ovat myös ne ystäväiset, jotka kutsuvat/tulevat kylään. Miten paljon voikaa piristää se, kun joku muukin kärsii syysmasennuksesta kun on niin pimeää.