1. Vuorokausirytmini ei sovi tähän maailmaan. Oon niin puhdas ilta-/yöihminen, ettei aamulla ja aamupäivällä hereillä olossa ole mitään hienoa. (Paitsi maisemat ja se, että useammat kaupat on auki…) Kyllä mä ylös pääsisin seitsemältä aamullakin jos olis tarvetta, mut aika tuskan takana se tulis olemaan, ja jos (ja kun) itse saan päättää, menen nukkumaan kuuden aikoihin aamulla ja herään 12 ja 14 välillä.
2. Mua kaduttaa, etten kuullut tarpeeksi nuorena parkourista, koska oisin mielelläni alkanut harrastaa sitä. Kaduttaa myös se, et oon jo monta vuotta kuvitellut olevani liian vanha aloittamaan.
3. Oon totaalisen addiktoitunut musiikkiin. Peitän sillä ajatukseni, herätän ajatuksia, ilmaisen itseäni ja tykkään vaan että melkein kokoajan soi jotain musiikkia. En koe et hiljaisuus ahdistaa, mut useimmiten haluan et musiikkia sois. Oon myös totaalinen musiikkinörtti, ja iloinen siitä miten tärkeetä musiikki on ollu meidän perheessä sillonkin kun oli ihan pentu. Ja tällä hetkellä vituttaa, et meidän bändi hajosi, kun kitaristi häipyi Uuteen-Seelantiin. I’m in desperate need of a new band. Anyone? (Onneks multa löytyy silti tiukkaakin tiukempi karaoketiimi!)
4. Mulla on pakkomielle ihmisten kävelytyyleistä. Häiritsee ihan hulluna, jos joku kävelee omituisesti, ja tunnistan ihmisten kävelytyylit jo kaukaa. Toinen pakkomielle on hampaat. Häiritsee myös ihan hulluna jos jollain on tosi rumat hampaat. Kolmas on kädet. Pakko tutkia ja tuijottaa. Neljäs on käsiala. NÄYTE TÄNNE JA HETI, MINÄ ANALYSOIN NYT. Kävelytyyleistä ja hampaista kuitenkin pakko sanoa se, ettei ne oo mitenkään sellaisia asioita kuitenkaan, etten vois/haluais hengailla jonkun ihmisen kanssa, jolla on outo kävelytyyli tai hampaat vinossa.
5. Tykkään nukkua 3 peiton ja melkein 10 tyynyn kanssa. Rakennan jotain omaa koloani ilmeisesti sänkyynikin. Ehkä se tuo jotain turvaa jossain syvällisessä mielessä, mut toisaalta se on vaan kivaa kun ympärillä on paljon jotain pehmeetä.
6. Mulla on järkyttävän alhainen kehonlämpötila ja hidas syke. Ilmeisesti näiden asioiden takia mun pitäis elää pitkään, jota sinänsä elämäntyylini takia epäilen. Alhaisen kehonlämpötilan takia mä en esim ole kovin hyvä nukkumaan ihmisten vieressä joilla on selvästi lämpimämpi keho. Tulee pirun kuuma ja nopeesti. (Vaikka sit toisaalta on siistiä ku toinen on ihanku oma patteri ja lämmittää jos on liian kylmä! …kunnes taas tulee liian kuuma…)
7. Tykkään palella. (Tosi tervettä kun ajattelee, et on valmiiks jo alhainen kehonlämpötila.) Ehkä se muistuttaa mua siitä, et oon olemassa, mut viihdyn ihan hullun paljon paremmin silleen et on vähän vilee, kuin et on yhtään liian lämmin. Mä myös tykkään nukkua ”kylmässä” peiton alla ja parhaassa tapauksessa silleen et pitäis olla about villapaitakin päällä. Ah, makuupussit<3 Nenä huurussa tulee unikin paremmin! Tän takia tykkään myös siitä, ettei sisällä kämpässä oo liian kuuma, oon niin villapaitaihminen kun kukaan voi olla, ja tykkään käpertyä kaulaliinoihin ja villasukkiin.
8. Kerään kämppääni ihme alttareita. Alttari on käsite, jonka kaveri keksi näille sisustuselementeille, mut kerään siis hirveesti kynttilöitä ja kaiken maailman pikkukrääsää (joilla on jäätävästi tunnearvoa) ympäriinsä hyllyille ja pöydille. Sit kun lisätään vielä valokuvat tähän mielikuvaan, ni alttareiltahan ne näyttää.
9. Oon totaalisen koukussa Dexter-sarjaan. Jos joskus menen naimisiin, niin mun täytyy mennä Dexter Morganin kanssa naimisiin. Se on täydellinen. (Back to reality, onneks en halua naimisiin, niin ei tarvitse pettyä kun sulhanen ei voi olla Dexter.) Se sarja on visuaalisesti ja dialogisesti ja juonellisesti täydellinen. Amen.
10. Aforismit, sananlaskut, vertaukset, sanaleikit, lainaukset, you name it. Oon koukussa.
11. Kaiken tän pinnan alla on epävarma Hippa, joka kaipaa hyväksyntää ja hakeutuu sellaiseen seuraan, jossa sen hippamaisuudet hyväksytään ja ymmärretään. Tätä pinnan alla piileskelevää kettua ei kovin moni pääse näkemään, se on varuillansa, eikä luota täysin kuin 4 ihmiseen tässä maailmassa. Joka sinänsä on aika paljon, kun ajattelee, että näihin neljään ihmiseen on isompi luottamus kuin itseensä. Kettusisko, pössö, mr. Jones ja isoveli, words aren’t enough.
12. Valokuvaus on mulle monesta syystä pakkomielle. Haluan kaikesta kuvan, että mulla on todisteita muistojen olemassaolosta ja että ylipäätään voin muistella kaikkia siistejä juttuja jälkeenpäin. Etten vain unohtaisi mitään, ja että mulla on todisteita, jotka muistuttaa mua sillä hetkellä kun oon hukassa ja varhainen dementia iskee. Toisekseen on siistiä kun muistot saa konkreettisesti paperille tai tietokoneelle, ja oon myös erittäin visuaalinen ihminen, eli tykkään kuvata. Videotkin on <3. Yksittäisenä juttuna varsinkin nukkuvien ihmisten stalkkaamisesta kameran kanssa saan jotain sairaita kiksejä. Ps. Mun kamera on korjattavana tällä hetkellä, kuvitelkaapa sitä hajotuksen määrää.
13. Mä haluan elämältä helppoja ja turvallisia ihmissuhteita. Elämä kun on todistanut itsessään olevansa kaikkea muuta, niin haluan että ihmissuhteet ei aiheuta isoja ongelmia tai vaikeuta ihan hulluna elämää. Tarkennuksena pakko sanoa, et ihmisten ei tule olla helppoja tai yksinkertaisia, vaan niiden tunnesiteiden ihmisten välissä täytyy olla turvallisia.
14. Mun tyyli vaihtelee päivittäin. Maanantaina hippi, tiistaina punkkari, keskiviikkona überhipsteri, torstaina hevari, perjantaina tosi tyttömäinen, lauantaina totaalinen poikatyttö ja sunnuntaina unohtui roskasäkki päälle. Oon iloinen siitä, etten edes itse pysty välillä laatikoimaan itseäni. Juppihippipunkkari ja siihen suuntaan. (Ja mua vituttaa suunnattomasti tää hippityylin leviäminen, JUMALAUTA HAAREMIHOUSUJA JOKATOISELLA VASTAANTULIJALLA, ANTAKAA MUN KAIKKI KESTÄÄ.)
15. Vihaan matkimista. Ei, se ei ole suurin kunnianosoitus. Ei, se ei ole imartelevaa. Se on vitun rasittavaa ja ahdistavaa. Ole pelle oma itses, äläkä kopioi.
16. Tykkään tietää asioita. Tykkään ihan hulluna oppia uusia asioita. Sellaisten ihmisten seura, jotka kertoo uusia juttuja, uusia faktoja tai näin, on ihan mahtavaa. Toisten ihmisten mielenkiintojen takia oppii itse uutta. Perfect! Tykkäsin lukiosta, koska opin paljon kaikesta. (Jep, ihan jopa opin jotain. Riippuen aiheesta enemmän tai vähemmän.) Tykkään seurata uutisia ja sivistää itseäni. Sivistys sinänsä sanana on jotenkin kirosana mulle, mut sitähän tää (kai) on. Ei sillä, et haluaisin muistaa Suomen kaikki presidentit (turha luulo, ei toivoakaan), mut silti on kiva tietää eri asioista kaikenlaista. Kaikenlaista turhaa on myös kiva tietää. Harrastuksiini kuuluu siis myös viisastelu.
17. En oo todellakaan mikään ruuanlaittajaihminen. Damn, musta ei ikinä tulis hyvää kotivaimoa. (Tästäkään syystä.) Saan kyllä sellaisia kohtauksia, et perkele nyt teen viiden ruokalajin aterian, mut suhteellisen harvoin. Mä huomattavasti mielummin oon se, joka tiskaa ja siivoo jäljet.
18. Oon kulkuri. Pahimmasta päästä. Mua alkaa ahdistaa, jos vietän viikon samalla paikkakunnalla. ELLEI kyseessä ole tarpeeksi iso paikka, Helsinki tuntuu useimmiten riittävän, mut paikallani en osaa siltikään olla. Pakko päästä paikasta toiseen, nähdä hulluna maailmaa ja tutustua ihmisiin eripuolilta maapalloa. Oon ollut tosi onnellisessa asemassa elämässäni, ja reissannut ihan hirveesti ihan vauvasta lähtien. Siitä oon ylpeä ja kiitollinen. Ulkomailla oon viimeks ollut tän vuoden alkupuolella kun olin reilaamassa, ja oonkin nyt ollut pisimmän ajan kotimaassa kuin ikinä elämässäni. Kääk. Vastapainona on mahtavasti toiminut se, et tänä vuonna oon nähnyt Suomea toooosi paljon. Viimeisen 3 vuoden aikana oon oikeestaan vasta alkanut kunnolla reissaamaan kotimaassa. Aikaisemmin on aina tullut häivyttyä rajojen yli.
19. En tiedä mikä musta tulee isona. Ei harmainta aavistusta, eikä se ahdista mua yhtään. Tiedän mihin lähden suuntaamaan, tiedän jopa mihin kouluihin aion hakea, mutta sen tarkemmin en tiedä. Mulla ei oikeastaan ole edes mitään haaveammattia. Tiiän vaan, että kulttuuriala kutsuu tällä hetkellä. Sinne mä sovin ku nyrkki perseeseen. Yrittäkääpäs estää.
20. Mä mietin tosi usein, että mitä ihmettä oon tehnyt, että oon ansainnut niin mahtavia ihmisiä ympärilleni. En usko, että kukaan voi olla iloisempi ystävistään kuin minä. (Toivon tosin että on vähintään yhtä iloisia, koska ystävistään pitää olla superiloinen iiiihihhiihihihih!) Mulla kuitenkin on maailman parhaat ystävät. When the fuck did this happen?
21. Mun elämäni ylivoimaisesti yksi tärkeimmistä asuu nykyään toisessa maassa, ja en oo nähnyt sitä ikuisuuteen. Ikuisuudelta tuntuu kun nähtiin reilu kuukausi sitten, ja sitä ennen kesällä ennen kuin se lähti. Mulla on välillä niin hirveä ikävä, et tuntuu et koko maailman kaikki kipu kaatuu päälle, enkä pysty tekemään asialle mitään. Nyt ihan pari viikkoa sitten tää urpo sai sentään hankittua puhelimen, että mulla on tietty numero mihin voin soittaa, joten olo ei oo ihan toivoton, mutta sydän meinaa silti särkyä, jos asiaa yhtään enempää ajattelee.
22. Mulla on hetkiä, ja päiviä, jolloin keskityn vaan vihaamaan kaikkea mahdollista inhottavaa mitä mulle on käynyt. Kaikkia jotka ne asiat on aiheuttanut. Kaikkea pahaa mitä muille käy ja kaikkia jotka muille ne aiheuttaa. Keskityn vihaamaan itseäni ja maailmaa. Tuntuu välillä että pää hajoaa siitä vihan ja pettymyksen määrästä, but luckily it comes and goes. Life’s too short to be angry all the time. Yleensä tunnetila on vielä jokin vihan ja pelon tosi sekava yhdistelmä. Katastrofin aiheet jo ilmankin sitä masokistia minussa, joka pistää mut juomaan kofeiinipitoisia juomia siinä vaiheessa.
23. Mulla on ensimmäistä kertaa elämässäni paikka, jota oikeesti voin kutsua kodiksi, sillä merkityksellä, jonka toi sana tuo. Ja perkele minkälainen koti onkin. Täydellinen. Ei ehkä pohjapiirrustukseltaan tai sijainniltaan, mutta kämppis ja ilmapiiri. Huhhei. Lottovoitto. Turvapaikka johon haluan käpertyä, ja jonne on aina kiva palata reissultaan. Hassu fiilis mulle, jolla ei koskaan ole ollut koti-ikävää. Jos mussa olis yhtään kotihiiren vikaa, tänne voisin pesiytyä pidemmäksikin aikaa.
24. Tätä asiaa oon miettinyt jokaisen numeron kohdalla, et nyt kirjoitan siitä. En oikein tiiä mitä sanoisin. Oon ensimmäistä kertaa sekaantunut sellaiseen ihmissuhdesekamelskaan (tai kehittänyt sellaisen, miten sen nyt ottaa), että meinaa mennä jalat alta. Järki tappelee vastaan kaikin voimin, ja välillä voittaakin. Kuitenkin fakta on, että tää ihminen pistää mut miettimään sitoutumiskammojani ja elämääni niin positiivisessa mielessä, kuin erittäin negatiivisessakin mielessä. Mun päässäni, jotta ihmissuhde toimii, täytyy kolmen asian toimia. Niiden kahden ihmisen, ja olosuhteiden. Mä pelkään, et tää listan viimeinen vaatimus kusee meidän muroihin tällä hetkellä ja onkin kussut uskomattoman pahasti jo tähän mennessäkin. Silti sitä löytää itsensä kyydistä vieläkin. Vaikka välillä huomaakin unohtaneensa miksi, ja toisina hetkinä on niin tietoinen, ettei voi tajuta sitä että pari päivää sitten syitä ei löytynyt. Jumissa oleva tilanne, joka odottaa sitä jotain oikeeta hetkeä, ja pelkään että se meni jo, tai ettei sitä lähitulevaisuudessa tule. Ja kuitenkin oon välillä seitsemännessä taivaassa just vaan tämän tilanteen takia. Argh, kun sitä osaiskin ja uskaltais olla miettimättä ja antais asioiden mennä omalla painollaan. Ainakin säästyis harmailta hiuksilta, vaikka tää ihmissuhde joskus vielä käveliskin totaaliseen umpikujaan.
25. Mä en kadu mitään mitä olen elämässäni tehnyt. On muutama asia, yllättävän pieniä ja vähäpätöisiä, joiden tekemättä jättäminen harmittaa, mutta mitään en voi sanoa katuvani. Se on hieno fiilis se. Oon aivan naurettavan tyytyväinen tärkeimpiin ”faktoihin” elämästäni ja elän vielä just sellaista elämää, jota haluisin elää. Tyytyväinen, onnellinen, mitä se sitten ikinä onkaan, on tällä hetkellä se olotila kaiken sen maailmantuskan alla, välissä ja päällä. Nykyhetki on kunnossa vaikka fiilis ei aina olisikaan. Se jos jokin, on tavoittelemisen ja kiinnipitämisen arvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti