perjantai 18. marraskuuta 2011

elämän ilotulituksia

Miksi elämä on nyt ihanaa? Koska!

Huomenna on ihan superhypermahtava keikka, en tajua miten mulle tuli keikkainnostus näin myöhässä, mut herranjumala nyt ei pysy housut enää jalassa ku riehun innoissani ympäri kämppää ja tekis mieli vaan kiljua.


Kettusiskon kanssa meillä on pirun jäätävän hullun sekopäisen mahtavia suunnitelmia. Me päästään pian tekemään videoita, joita on ideoitu suuntaan ja toiseen jo pitkään. SEKÄ jaksan kokoajan olla innoissani siitä et minä, kettusisko ja isoveli tosiaan saatiin yhteinen kämppä, jonne päästään tammikuun alussa muuttamaan. Hähää Espoo, en pysy täällä kuin 3kk. Tuntuu helvetin hyvältä päästä takaisin Helsinkiin, kun aikanaan on niin paljon töitä tehnyt sen eteen että sinne on päässyt. Don't get me wrong, tää Espoon koti on ensimmäinen paikka jossa on ollu turvallinen olo kotona, se on täysin kettusiskon ansiota, mut se, että päästään vielä Helsingin puolelle niin äh what more can you ask for?

Tänään, tuossa ihan hetken päästä lähden käymään Hyvinkäällä, kotipaikkakunnallani, ja nään siellä asuvia ystäviä. Ah. Oon niin onnellinen ettei välit vanhoihin ystäviin mene kovin helposti, niistä en kuitenkaan haluisi luopua millään, ja vaikka välimatkaa on, ja vaikka yhteyttä ei tule pidettyä ihan hulluna, niin välit ihmisiin ei muutu. Täydellisiä hetkiä part. 2398 on kun istun Hawkin autossa ja musiikki soi täysillä, kukaan ei puhu mitään ja autolla vain eteenpäin. Jos jonkun kyydissä mulla on turvallinen olo, niin tän herran.

Mulla on mahtavia ihmisiä elämässä ja mahtavia juttuja tulossa. Oon tällä hetkellä rahaton ja ruoka lopussa ja pää ihan sekaisin kaikesta mitä tapahtuu, ja meidän kämpässä on yksi toimiva valo, mut silti. Meikä taas uskoo elämään, ilman että suljen huonoja juttuja pois. Jos joskus hävitän tän ominaisuuteni, et voin olla täysin onnellinen hetkittäin, vaikka kaikki on päin helvettiä, niin sitten oon oikeesti pulassa. Tällasta se on mun elämä muutenki, kaikkea paskaa kaatuu niskaan, silti hymyilyttää ja tekis mieli vetää kuperkeikkoja koiranpaskassa. Öh no, ei ehkä nyt ihan koiranpaskassa, mun tuurilla mä vaan osuisin tuolla pimeessä niihin.

Btw, mullon jäätävä tarve vetää tukka lyhyeks. Yritän hillitä itseni. Lähestyvät synttärit ei kyl yhtään auta asiaa.

Ei kommentteja: