lauantai 14. syyskuuta 2013

oulun lentokentällä

No joo, ollaan sitten aika ajoissa paikalla, muutaman tunnin odottelu tiedossa. Eipä se haittaa kun on kirja ja kirjoitusvälineet mukana. Hetken voi hengähtää sitten vaikka näin lentoasemalla.

Lentoasemat itsessään on sinänsä aina olleet jotenkin tosi kiehtovia. Niissä on lähtö ja paluu aina niin voimakkaasti läsnä. (Samasta syystä varmaan tykkään rautatieasemista.) Paljon ihmisiä lähdössä seikkailulle ja paljon ihmisiä palaamassa seikkailulta. Ja niin paljon tunteita.

Mua on aina vähän harmittanut kun ihmiset tuntuu niin harvoin saattavan muita lentokentälle. (No, ehkä reissuun lähdetään sitten aina porukalla?) Vaikka kyseessä olisi vain lyhyt reissu, lyhyt lento kotimaassa tai hyvästit ikuisiksi ajoiksi, tuntuu ettei niitä "hyvästejä" millään haluta jättää lentokentällä. Onko se liian julkinen paikka sellaiselle tunteiden ilmaisulle?

Vähän sama homma siinä tilanteessa, kun joku tulee takaisin. Palaa? Menkää nyt hittolainen ihmiset portille asti vastaan, se tulee takaisin! (Toivottavasti ehjänä ja kokemuksia rikkaampana.) Mikä sen ikävämpää kuin palata reissusta (jos tulet yksin ja muutenkin) jossei kukaan ole ikävöinyt sen vertaa, että olisi pölähtänyt vastaan. Kyllä minä ymmärrän (tai yritän ainakin), ettei aina pysty(/ehdi/jaksa?) mutta c'mon! kukapa ei haluaisi tietää, että IIK SINUA ON IKÄVÖITY!

(Pitäisköhän siirtyä pois lattialta, porukka katsoo vähän ihmeissään...no, ei ole minun murheeni, valittakoon jos olen tiellä tai istun asiattomasti lattialla vaikka tuolejakin olisi tyhjänä.)

Maha murisee ihmeellisesti kahden energiajuoman ja valvotun yön jälkeen. Vähän jo tekisi mieli päästä istumaan lentokoneeseen, tai ainakin päästä tästä hilloja täynnä olevasta rinkasta eroon. Finavian työntekijöitä pyörii ympäriinsä ihan hulluna näinkin pienellä kentällä. Johtuuko se tunne vain siitä ettei meitä matkustajia ole täällä kovin montaa vai kyttäävätkö ne minua? Ihme hiippari seinän vieressä ison rinkan kanssa, lasit päässä kirjoittaa jotain välillä vilkuillen ympärilleen napit korvissa. Ehkä ne luulee et oon kaksoisagentti? Tai siis terroristi? Tai muuten vaan hullunkurisen näköinen? OKEI MYÖNNÄN KAIKEN, kuhan vaan toimitatte noi hillat perille tai porukat saa hepulin. (Toisaalta hei marjoja, ties vaikka ne ois myrkyllisiä, onhan ne sentää oransseja ja vielä jäässä!)

Ei kommentteja: