Kukaan ei voi minua määritellä kuin minä itse. Eikös tämän
pitäisi päteä jokaiseen meistä? Määrittelyn tilalla voisi yhtälailla olla
käskeä/arvostella/jne. Minulla itselläni on valta minuun itseeni, eikä
kenelläkään muulla. Minä päätän täysin itse, mitä teen/sanon/uskon, eikä kukaan
muu. Kukaan ei myöskään saa minulle huonoa omatuntoa tekemisistäni, enkä
yksinkertaisesti tee mitään vain koska ”on pakko”, ”niin kuuluu tehdä” tai joku
haluaa minun niin tekevän. En aio pettää itseäni. En myöskään ole kenellekään selitysvelvollinen
tekemisistäni. Kerron jos huvittaa ja selitän jos jaksan vaivautua. (Voihan se
olla, että nämä asiat toteutuvat yllättävänkin usein, sellaista se on avoimien
ihmisten kanssa helposti, kas kummaa!)
Juuri näin yksinkertaista se voi olla, jos vaan uskaltaa.
Paskaa tulee kyllä varmasti niskaan. Pääsee myös pettymään ihmisiin, kun ne
vaan ei ymmärrä eivätkä hyväksy sitä, ettei niillä ole valtaa muuttaa minua.
Leimataan itsekkääksi paskaksi niidenkin toimesta, jotka aiemmin ovat tällaista
itsenäisyyttä arvostaneet.
Mutta ainakaan en koskaan petä itseäni. En ole koskaan
pettänyt aikaisemminkaan, enkä aio sitä tehdä jatkossakaan.
Poikkeuksena tietysti ne ihmiset, joiden mielipiteen haluan
kuulla ja jonka haluan ottaa huomioon, antaa jopa vaikuttaa minuun ja elämääni.
Itsellä näitä ihmisiä on vain kourallinen, mutta heidän mielipiteitään osaan
kyllä arvostaa ja haluankin ne kuulla, kysymättäkin. Nämä ihmiset otan myös mielelläni
mukaan elämääni ja heitä myös mietin kun elämääni elän. Nämä ihmiset myös
tietävät, minkä takia he ovat elämässäni ja minkä takia haluan heidät
elämässäni myös pitää JA minkä takia haluan osaksi heidänkin elämiään. Jokainen
näistä ihmisistä myös tietää, ettei edes heillä ole valtaa päättää minun
puolestani yhtään mitään.
Tämä kun on minun elämäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti