Ensimmäinen asia, joka tulee mieleen on se, että Ireneä tulee ikävä. Tuosta pikkusiskosta on tullut oikeasti ihan järjettömän tärkeä ystäväkin ja kaiken lisäksi se on sisko. Aika hullua miten paljon se nykyään tietää mun asioista, ja ihan järjettömän kivaa, että se kertoo mulle omistaan. Sais kyllä soitella enemmän! Ruvetaan soittelee skypellä jooko?
(Tajusin just et jos rupeen yksitellen kirjoittamaan kaikista ihmisistä, jotka nyt tulee mieleen kun mietin ketä tulee ikävä, niin tänä yönä ei tosiaan tule sitten tuntiakaan unta. No, ehkä silti vielä parista tyypistä.)
Mulle tulee Emiliaa ikävä monestakin syystä. Kettusisko. Moni niistä syistä löytyy jo täältä blogistakin. Meinaa itkettää ajatus ettei pysty vaan päättämään silleen et "NYT KYLÄÄN" ja että sen jopa sais toteutettua aika nopeesti tämän idean jälkeen. Monta syytä lisää tämän tytön ikävöintiin varmasti vielä tulossa ja tuntuu et joka reissulla vaan enemmän ja enemmän. Huuuhhuh. En minä ees keksi mitä tuosta tytöstä sanoisin, tuntuu et kaikki on sanottu ja silti aivan liian vähän. Tulee ihan hirvee ikävä. Mut ostin jo kirjepaperia!
Tanelia tulee aivan järjetön ikävä myös. Varsinkin tämän pojan olemusta. (Yleisesti ottaen ikävöin tosin aina ihmisten olemuksia, mutta kuitenki!) Sellaista lämmön määrä on kiva löytyä läheltä, mutta nyt se löytyy sitten ajatuksista ja täytyy sitten käydä tervehtimässä tarpeeksi usein. Monen ihmisen seura ei myöskään tee mulle (niin nopeasti ja heti) niin kotoista oloa.
Nikoa tulee ikävä. Nikoa ja sen naurua ja hymyä. Ja melkein vielä enemmän niitä hetkiä, kun ollaan oltu vakavia. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja me kaksi enemmän kuin tuhat kuvaa, vai miten se oli............. Voi miten mulle varmasti tuleekin näin puheliasta ihmistä ikävä, joka kuitenkin osaa kuunnella paremmin kuin monet. Ei vain kuule, vaan oikeesti kuuntelee.
Mayaa tulee ikävääääävä myös. Blääh tulikettuvillasukkatyttö, sanat ei riitä. Kyllähän meillä päät on kolahdellut enemmän tai vähemmän yhteen, mut mitä nyt kahdelta jääräpäältä voi odottaa. Toistensa potkimista perseelle ja sen, että kumpikin näkee toisessa välillä myös sen "zen"-puolen? Saa nähä mitä nyt tuosta yhteisestä blogista tulee, kun sen kanssa päästään vihdoin jossain vaiheessa vauhtiin...
Jaanaa tulee ikävä. Tulee muuten ihan hullu ikävä. Mutta tämän tytön kanssa on selvitetty jo vuosia sitten se fakta, ettei välit muutu mihinkään, vaikkei ihan kokoajan oltaiskaan tekemisissä. Varmasti tulee soiteltua ja aina nähtyä kun samoille leveysasteille selvitään. (Eli todennäköisesti kun minä käyn tätä kuvataideakatemian kanssa naimisissa olevaa tyttöä Helsingissä katsomassa höhöö.) Oon tästä tytöstä niin monella tavalla ylpeä ja kiitollinen, ja se on niin monella tavalla ollut vielä kullanarvoisempi, kuin mitä aina muistan sille sanoa. Kenen kanssa mä nyt käyn taidenäyttelyissä? No, toivotaan että sillä on aikaa käyttää mua niissä kun Helsinkiin taas eksyn kyläilemään. Ja on sillä varmasti.
Vanhaa kämppää tulee ikävä, se oli kuitenkin hetkittäin koti. (Meidän kämppä on ihminen, ihan tosi, se on ihan omanlaisensa persoona! ...nojoo, halusin nyt tähän kuitenkin mainita, että sitä tulee ikävä....) Ihan oikea koti, joka tuntui nyt kesän aikana jopa kodilta. Harmi vain että sydän veti pois Helsingistä niin monta kertaa, kotona olisin kyllä viihtynyt vaikka kaikki muu Helsingissä aiheuttikin lieviä sydänkohtauksia.
Tiiaa tulee ikävä. Tulee muuten aivan karmea ikävä. Onneks tämänkin tytön kanssa on selvitty näkemättä toistemme naamoja ennenkin ja onneks molemmat tietää, ettei se fyysisesti kaukana tarkoita että olisi henkisesti kaukana. Ja tämän tytön läsnäolon kuitenkin tuntee.
Ja joo Atte, tulee mulle sinuakin ikävä. Oli ikävä jo kauan sitten höhöö. Saisit opetella ettet mumisis puhelimessa epäselvästi ja voisit sinäkin soittaa mulle. En kyllä tiiä kenen kanssa leipoisin yhtä huonoja pullia, tai kenen pään puhuisin yhtä pyörryksiin. Enkä kyllä tiedä kenen kanssa nauttisin enemmän elokuvien katselusta tai punaviinin juomisesta.
Tonia ja Emiliä tulee ikävä. Molempia tosin on tullut ikävöityä tässä viimeisen reilun vuoden aikana jo aika paljon, joten ompahan tullut harjoiteltua. Nämä kaksi piti mun puolia sillon joskus kun Helsinkiin muutin. Se on aika helvetin siistiä se. Ja Toni se on pitänyt mun puolia jo kauan ennen ku edes muutin Helsinkiin.
Mulle tulee ikävä myös varsinkin Minnaa, josta on yhtäkkiä tullut ihan hullun tärkee ihminen. Ah, onneks sekin kuitenki tykkää lähteä pois Helsingistä! Ikävä tulee myös Justusta, Katjaa, Pauliinaa, paria hyvinkääläistä, tulikukkalaisia, Markoa ja miljoonaa muuta ihmistä minun Helsingistäni.
(No, melkein loppuun asti päästiin sitten ennen ku tuli itku. Ja nyt uudestaan tätä koneelle kirjoittaessa.......)
Pitää koittaa muistaa, että vaikka kaupungit ei liiku, niin ihmiset voi liikkua. Tervetuloa kylään. Tulettehan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti