kahdenlaista kiirettä

Mun mielestä on olemassa kahdenlaista kiirettä. On sitä, että juokset paljon paikasta toiseen "minuuttiaikataululla" ja sitä, että sulla on hullu tarve kokoajan edetä elämässä, vaikket oikein edes tietäisi mihin etenisit.

Toinen näistä kiireistä on sellaista, joka ottaa mua huomattavasti enemmän päähän. Vaikka siihen itsekin syyllistyn vaihtelevasti. Toinen taas sellainen, johon syyllistyn jatkuvasti, mutta se minua ei edes harmita.

Oon melkein aina ollut sellainen ihminen, jota moni kuvailisi kiireiseksi. Sellainen ihminen, joka suunnittelee päiviänsä etukäteen, sopii menonsa viikkojakin eteenpäin ja pitää kaikesta vielä kirjaa kalenterissa. En silti oikeesti tunne itseäni kiireiseksi. Paitsi niinä viikkoina kun tuntuu ettei ehdi syödä tai nukkua tai olla vain rauhassa kotona. Mä tykkään suunnitella ja olla menossa. Jos se sitten tekee minusta sanan määritelmän mukaisesti kiireisen, olkoon niin. En kuitenkaan ole tällaisella elämäntyylilläni menettänyt hetkessä elämisen taitoa. Vaikka niitäkin hetkiä on tullut vastaan. Ja tähänkin on pakko sanoa, että hyvin usein sellaiset ihmiset, jotka eivät oikeastaan tee mitään, jotka vain "nauttivat siitä hetkestä" unohtavat mitä se oikeasti on, kun nauttii hetkestä.

Sitten on se toisenlainen kiire. Se kun elämän pitäisi kokoajan edistyä johonkin suuntaan. Okei, itsekin oon tällaisesta kiireestä kärsinyt yllättävän paljon aina välillä, ja se on se, joka mua häiritsee huomattavasti enemmän. Ymmärrettävästi mulla oli kiire muuttaa uuteen kämppään kun edellisessä asiat oli huonosti, mutta muuten en oikein itsekään ymmärrä tiettyjä alkuvuoden kiirepohdintani aiheita. Se jos jokin aiheuttaa stressiä, ja sitten täytyy vaan muistuttaa itsellekin, että HEI nauti siitä mitä sulla nyt on. Siitä minkälaisesta hetkestä sä nyt löydät itsesi. En meinaa, että sitä pitäisi kokoajan mennä vaan jonkun virran mukana, hyvä se on itse asioita päättää tehdä jne, mutta turha elämässä kiirehtiminen ei aiheuta kuin ongelmia ja pitää sun ajatukses kokoajan tulevassa, eikä nykyhetkessä.

Pitäisi itsekin entistä enemmän opetella ajattelemaan vain nykyhetkeä. Ei vertaamaan tilannetta siihen, mitä oli viikko/kuukausi/vuosi sitten tai mitä/missä pitäisi "jo" olla. Tärkein ajatus mikä voi nyt olla päässä koskien ajankulua, on se onko nykyhetkessä, juuri tässä sekunnissa, jotain korjaamista ja olenko onnellinen.

Okei, turha kai sanoa, että laskut kannattaa muistaa maksaa, raha-asioitaan ois hyvä "suunnitella", hakuajat on hyvä muistaa, kuten kaikki sopimansa menot ja tällaiset, työt ja opiskelu, mutta ne pitäis olla kuitenkin toisarvoisena mielessä. Ei silleen, että ne unohtaa, mutta silleen ettei ne vie koko aivokapasiteettia.