Numero on taas vaihtunut yhtä isommaksi, eikä se oikein ole tuntunut viimeisen 6-7 vuoden aikana enää missään. Vielä ei ole edes se lonkka hajonnut, vaikka kovasti minulle niin väitettiin tapahtuvan. Ikäkriisiä ei ole, vaikkakin siitä olen varma että 29 on turhin ikä tähän mennessä numerona. Vahvana kakkosena turhuudessa tulee 26.
Oon älyttömän onnellinen. Oon ollut putkeen jo monta vuotta. Ehkäpä jossain vaiheessa on sitten edessä jonkinlaista alamäkeä tai vaikeampaa kautta, mutta murehdin sitä sitten silloin kun osuu kohdalle. Ei elämä oo mitään ruusuilla tanssimista ollut missään vaiheessa, mut en mie sellaista ole odottanutkaan. Vuosi vuodelta kuitenkin tuntunut tässä et elämä on vaan mennyt onnellisempaan suuntaan. Oikeeseen suuntaan. Sellaiseen suuntaan johon olen halunnutkin sen menevän. Ja tulevat asiat tuntuu tukevan tätä tilastoa ainakin toteutuessaan.
Joulusta ja muista pyhistä olis varmasti tänä vuonna tullu vähän erilaiset muutenkin (johtuen koronasta) kun ei viitsi vanhempien luona lähteä käymään, mutta lisämuutosta aiheuttaa 2 viikkoa sitten vastaanotettu asuntotarjous. Okei. Me siis muutetaan heti joulun pyhien jälkeen.
Tasan kuukauden päästä. Jännittää, mut hyvällä tavalla.
Ajallisesti tää tapahtuu useampia kuukausia aikaisemmin kuin mitä oli tarkoitus. Fuck it. Nyt mennään eikä meinata.
