Näytetään tekstit, joissa on tunniste stereotypiat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste stereotypiat. Näytä kaikki tekstit

maanantai 5. joulukuuta 2011

massapaskaa

Eräs asia muuttaa mut raivohulluksi. Se, jos mun pitämistä asioista tulee massaa. Viime kesän ja syksyn aikana varsinkin nämä asiat ovat pistäneet tämän tytön kiehumaan enemmän ja vähemmän pinnan alla. Useammin kiljumaan kovaa ja korkealta.

Ollaan sitä nyt niin saatanan hippejä kaikki ja pukeudutaan sillä tavalla. Raivostuttaa kun haaremihousuja näkee ihan saatanan monella vastaantulijalla. Voi vitun helvetin saatana. Äh. Menee niin hermot, ettei tee mieli itse ees pistää omia hippivaatteita päälle, kun sulautuu sitten massaan. Minä kuitenkin kuljin haaremihousuissa jo 6 vuotta sitten. Saatana. Vaatekaapille ja punkkarivaatteet esille siis, hii-o-hoi.

Sama koskee musiikkia. Dubsteppiä Britney Spearsin biiseissä? Dubsteppiä YleX:ltä? Ei mitä helvettiä. MIKSI? Miksi dubstepkin piti minulta pilata? Tää musiikkilaji ei kuulu radiosoittoon, eikä seduloihin kaikkien teinien tanssittavaksi. Ja Skrillex argh, onhan se hyvää joo, itsekin kuuntelen, mut kaikki muu sit onkin yhtäkkiä paskaa ”koska Skrillex”. Ja Skrillex on dubsteppiä? Oh my lord.

En oo tottunut siihen, että mun lempiasiat on massaa. Rairairairairairaivostuttaa. MUN JUTTU! Palatkaa pliis kuuntelemaan Anna Puuta ja vetämään tiukat kalsarit ja toppi päälle. Mietittiin kettusiskon kanssa, että kuinka pitkään just jotkut valkoiset legginssit ja muut nämä ällötykset on pysyneet katukuvassa, vaikkei ne enää olekaan muotia. Vittu jos haaremihousut ei koe inflaatiota, ja ensi kesänäkin kaikki maailman wnb hipinnäköiset idiootit pukeutuu niihin. Ääääääääää!

Ehkä tää on osa jotain mun pyhää vihaa muotia ja mainstreamia ja kaikkea kohtaan josta on tullut massaa. Mä ehkä naurettavan paljon uskon erilaisuuteen ja siihen, että siitä pitää olla ylpeä. Hippa the individualismin ikuinen puolustaja. Sinänsä individualismi on ehkä väärä sanavalinta, en tykkää siitä miten se usein liitetään itsekkyyteen ja itsekeskeisyyteen negatiivisessa mielessä. Mulle se kuitenkin tarjoittaa vaan sitä, että jokainen olisi oma itsensä, ja ylpeä siitä. Tekisi mitä haluaisi, pukeutuisi miten haluaisi ja olisi mitä mieltä haluaa.

Sellaiset ihmiset, jotka täyttävät nämä vaatimukset, kiinnostavat minua. Jos et osaa olla oma itsesi, et osaa perustella mielipiteitäsi etkä osaa pitää päätäsi missään, olet minulle kuollut kala. Myötävirtaan hiphei.


perjantai 21. lokakuuta 2011

pohjosen porukat ja stadilaiset

On hauska miettiä ystäviään. Mie aina kunnon elämänhumalassani pohdin ympärillä olevia ihmisiä ja asioita ja humallun vielä pahemmin. Mietin tänään, et miten minun suomalaiset kaverit on maantieteellisesti jakautuneet. Johan on älykästä pohdintaa, parasta käyttöä näille rusina-aivoille.

Hupsista vaan, pohjoisesta vähintään kotoisin olevat ja stadilaiset johtaa listoja aika tyylikkäästi.
Eikös näiden ihmisten pitäis just stereotypian mukaan olla niitä jotka ei varmasti tule yhtään toimeen? Oonko mie ehkä joku puuttuva linkki näiden välillä? HA! you wish…

Mie vaan tuun parhaiten toimeen ihmisten kanssa, jotka on maantieteellisesti sijoittuneet näin. Ehkäpä se ei kerro muusta kuin siitä, että vaihteeksi stereotypiat kusee omiin muroihinsa. Siistiä!

Yritän tässä opetella taas puhumaan kuten helsinkiläiset, vietettyäni puolitoista viikkoa lapissa. Puolitoista viikkoa, johon mahtui monta mahtavaa hetkeä. Autoilusta hölisemiseen, rankasta juhlimisesta superröhnäämiseen ja kaiken päälle järkyttävän kauniita maisemia ja hippa kyynelehtii. Sellaisia ihmisiä tuli tällä reissulla enemmän ja vähemmän tahallisesti vastaan, jotka muistuttaa olemassaolollaan, että tätä varten koko elämä on olemassa.

Mie elän ihmissuhteille, sen lisäks että haluan kiertää maailmaa ja nähdä kaiken mitä on nähtävissä. Kaiken lisäksi ihmisistä voi aina oppia uutta, vaikka tuntisit tyypin 10 vuoden ajalta. Eiffeltorni tavallaan näyttää aina samalta. (Tosin tähän on pakko sanoa, että joistain ihmisistä ei sitten millään kyllä opi mitään uutta. Kymmenessä minuutissa opit kaiken oleellisen. Sellaisten ihmisten kanssa en jaksa olla tekemisissä.)


Tärkeintä on, että on hauskaa ja että on ihmisiä joiden kanssa jakaa ne hauskat hetket. 
Pretty perfect, don’t  you think?