torstai 15. marraskuuta 2018

somepohdintaa

Yhhhh välillä nää somehommat vaan puistattaa oikein urakalla. Facebookin poistaisin ellei siellä olisi useampaa työhön liittyvää ryhmää(, joita ei jostain syystä saada liikutettua jollekin toiselle platformille blaah). Valitettavasti varsinkin pienten tapahtumien markkinointi tapahtuu nykyään tätä kanavaa käyttäen. Tuskastuttavaa. Nyt joku koodari vaan hyvä tapahtuma-app kasaan ja kaikki pois lärvikirjasta. Mulla ei ees ne yksityisyysjutut kiinnosta, en oo koskaan mitään kummempia tietoja itsenstäni sinne levitettäväksi laittanut. Mie en vaan jaksa sitä että etusivu ja muut on täynnä ihan turhaa paskaa jota ei kiinnosta lukea.

Instagramin kanssa oon jotenkin tehnyt rauhan, vaikka sillon aikanaan sitä vastaan olinkin. Enpä olisi koko paikkaan tiliäkään tehnyt ellen olisi hävinnyt vetoa... (Ei se mulla mitenkään kaduta.) Oli miten oli, senkin kohdalla on tullut saatua niin epäasiallisia ja kuvottavia kommentteja ihan vierailta ihmisiltä, ettei oikein sekään aina todellakaan jaksa innostaa. Onneksi ratkaisu kuitenkin oli aika helppo. Tili yksityiseksi. Eipä tarvitse enää randomien paskaviestejä poistella eikä lueskella kun taas joku apina käyttää instagramia treffipalveluna. Ihan käsittämätöntä omasta mielestä, että lähestytään jonku instagramin kautta treffimielessä hyi. Sinänsä oma tili tuli laitettua yksityiseksi senkin takia kun vastaan on tullut paljon näitä kuvien kopiointi -juttuja, oli niitä sitten otettu vaan omiin runkkumateriaaleihin tai ihan esiinnytty kuvissa olevana henkilönä. Ylilaudalle vaan kaikkien urpojen materiaaliksi kun ei omat jutut riitä.

On tää maailma vaan hieno paikka..................

Mutta eipä siinä, kukaan ei pakota olemaan mukana näillä sivustoilla eikä myöskään määritä sitä miten paljon niitä käyttää. Tietokoneella ja puhelimellakin voi tehdä miljoonaa mielenkiintoisempaa asiaa.

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

projekti-intoilua (ja työjuttuja kahdelta yöllä)

Oon hurjan innoissani muutamasta projektista, jotka tässä on tällä hetkellä kesken. On ollut vähän hankala olla jatkuvasti innoissaan opiskelunäytöistä ja niihin liittyvistä asioista, kun aikataulut painaa päälle ja niiden on vaan "pakko" edistyä. About kaikki mun näytöt on mielenkiintoisia projekteja ja tykkään niiden tekemisestä, mutta ties mikä asenneongelma taas vaan nostaa päätään, kun hoputetaan. Omasta aikataulustani en kuitenkaan ole myöhässä.

Mutta tässä samalla pyörii eräs kirjoitusprojekti, useampikin käsityöprojekti sekä muutamia valokuvaushommia. Ihanien ihmisten kanssa on ihana tehdä töitä, ja näiden juttujen tekeminen tekee elämästä vaan taas astetta miellyttävämpää.

Mie palkkatöideni kanssa teen tällä hetkellä jatkuvasti kaikenlaista projektihommaa, koska se nyt vaan on tuottajalle sellainen "paikka" johon helposti päätyy. En valita, enkä sano etteikö niissäkin hommissa olisi paljon hyviä puolia ja hyviä tyyppejä. Mutta. On silti monellakin tavalla vielä miellyttävämpää päästä myös itse mukaan siihen luovaan prosessiin sekä toteuttamaan sitä, omilla käsillään. Tuottajan työnkuvaan kuuluu muutakin kuin pelkästään näppäimistön näpyttämistä, mutta se on väkisinkin siitä kyllä iso osa. (Millään alalla sinänsä ei nykymaailmassa oikein pääse tietokoneista eroon, mutta se nyt ei ole asia johon alkaisin tässä vaiheessa paneutumaan tämän enempää.)

Saa olla käsittämättömän onnellinen, että on näin tyytyväinen työhönsä ja muuhun arkeen. Pääsee tekemään monipuolisia juttuja joita rakastaa. Täytyy olla kiitollinen itselleen ja elämälle siitä että on jaksanut tehdä töitä löytääkseen ja päästäkseen tähän pisteeseen. Se ei ole mikään itsestäänselvyys.

torstai 8. marraskuuta 2018

KH 7: 5 harrastusta

Lukeminen
Mie olen valehtelematta kyllä lukenut ihan hullun paljon siitä asti kun olen lukemaan oppinut. Edelleenkin rakkaimpia juttuja ja selkeesti myös aiheuttaa painavimmat muuttolaatikot, kun niitä kirjoja on tullut myöskin keräiltyä aika kiitettävästi. 

Elokuvat/sarjat/nämätällaset
Joo, omanlaista psykoosia näidenkin kohdalla kyllä ilmassa. Tavallaan jostain samoista syistä kuin lukemiseenkin (whii eskapismi), mutta ihan oma asiansa silti.

Käsityöt
Niin laidasta laitaan kun mahdollista. Hyvin pitkälti myös tulee työkseen tehtyä näitä nykyään aika paljon. Omilla käsillään asioiden tekeminen ja luominen on aika kiva fiilis. Varsinkin kun lopputuloksella voi vielä sitten ilahduttaa jotain toista tai itseään.

Kirjoittaminen
Selkeyttää ajatuksia ja on vaan mukavaa. Tulee kirjoteltua lyhyitä juttuja, runoja sekä sellaista päiväkirjamaista touhua. Hyvin pitkälti käsin. Kyllä tässä tietokoneellakin kirjoittamisessa on mukavia puolia, mutta kyllä se kynä kädessä tuntuu paljon paremmalta.

Matkustelu
Tykkään matkustelusta; uusien ja vanhojen paikkojen löytämisestä ja kokemisesta sekä ihan vaan oikeesti just siitä matkustamisesta. Bussissa tai junassa tai missä tahansa istumisesta ja maisemien tuijottelusta samalla kun ajatukset harhailee ja kuuntelee musiikkia. Todennäköisesti myös jotain tulee kirjoteltua. Hmm tässä ehkä jotenkin jopa yhdistyy osa näistä mun lempiharrastuksista.

Tässä on tullut heräteltyä pari kuukautta paria vanhaa harrastusta jotka on pariksi vuodeksi unohtunut, niinkö tämä blogin pitäminen sekä valokuvaus ja konsolipelit. Kaikenlaista siis löytyy. Jos mulla olis oma piha, niin puutarhahommat ilmestyis tähän listaan myös ihan samantien. Täytyy pitää itsensä hengissä, että voi jatkaa näiden asioiden puuhastelua.
Tässä parina viimeisenä päivänä on vaan hymyilyttänyt. Uni on taas maistunut normaalisti. Tiedän ettei aikaisempi reilun viikon unettomuus ole pahinta mitä ihmiselle voi käydä, mutta mulle koko homma oli ihan uutta. Voin vaan kuvitella minkälaista on elää univaikeuksien kanssa jatkuvasti. Tuli murehdittua ihan liikaa tämän maailman tilannetta, ja samalla sitten menetettyä yöunet. Ei ne murheiden aiheet ole mihinkään kadonnut, mutta oon tainnut tehdä niiden asioiden kanssa nyt jonkinlaisen rauhan. Tai ainakin saanut itseni ymmärtämään, etten mie mitään asioille jaksa väsyneenä tehdä.

Muuten kun kaikki on hyvin. Paremmin kuin hyvin. Asiat on elämässä jotenkin todella seesteisesti. Ympärillä on aivan käsittämättömän ihania ihmisiä ja mukavaa tekemistä riittää. Kouluasiat menee eteenpäin ja töitä löytyy. Koti on koti ja pimeys on ystävä.

Tässä syksyssä on ollut sellainen todella lämmin ja rakastava ilmapiiri.

"I love autumn and winter more. Something opens up in me then - something soft and deep and glowing - which is far too shy to expose itself to the inexhaustible light of summer."

tiistai 6. marraskuuta 2018

näyttötutkintojeejee

Joskus asiat vaan menee niin hyvin ja helposti, ettei sitä meinaa uskoa itsekään. Monesti on tuntunut ihan onnettaren kultalapselta. Olin ihan varma, että tän valmistumisen ja siirtymäajan kanssa tulisi raha- ja byrokratiaongelmia, mutta kaikki selvisikin puolessa tunnissa, ja menee omalta kannalta paremmin kuin hyvin. Juuri näyttötutkintomuodon valitseminen palvelee mua toooodella hyvin siirtymävaiheen kohdalla. (Monella muulla tavalla se onkin jo ollut selvää, että tämä ammattitutkinto on mulle ihan oikea ollut. Harmi, ettei tällaista mahdollisuutta kenellekään enää tarjota.)

Näyttöjä on vielä tekemättä, moni asia kesken ja vaatii vielä paljon hommaa, mutta eipähän tarvitse alkaa stressata raha-asioista. Ei tarvitse huolestua, kun selvitti asiat ajoissa. Pääsee jatkamaan työelämään, vaikkei virallisesti olekaan vielä valmistunut, koska kontaktiopetus on hoidettu ja sillä puolella oon jo valmis.

lauantai 13. lokakuuta 2018

Ulkona tuoksuu syksyltä. Raikas ilma lipuu ikkunasta sisälle kämppään ja tuo mukanaan kaupungin ääniä. Takkutukkainen ystävä makoilee matolla ja pyörittelee käsissään lankarullaa. Jotkut saa tulla kylään ilmoittamatta. Ohikulkumatka kuulostaa kivalta, vaikka kiertoreitti kuvaisi paremmin. Pöydällä höyryää kaksi teekuppia ja tarjottimella on vielä muutama voileipä. Koko viikon vallinnut levollinen rauha kulminoituu tähän leppoisaan päivään. 
Tässä hetkessä on hyvä olla.

KH 6: 5 asiaa jotka pelastaisit asunnostasi tulipalossa

- Ulkoinen kovalevy, sieltä löytyy kaikki valokuvat ja musiikki sekä muumien kaikki jaksot
- Piano
- Kirjelaatikko, järjetön kasa sekä isoäidin että minun kirjeitä
- Isoisoisän viinakaappi
- Isoisoäidin lipasto

Tää oli itseasiassa tosi helppo.

perjantai 12. lokakuuta 2018

KH 5: Unelmatyö

Mulle tärkeetä on töiden monipuolisuus. Tiedän kyllästyväni helposti jos työt muuttuu puuduttavan rutiininomaisiks. Toinen tosi tärkeä asia ois vapaus. Vapaus tehdä töitä silloin kun itse haluaa. Olis aivan ihanaa jos ei tarvitsis mennä sen yleisen virastotyylisen työaikapaskan mukaan. Aamupäivät vois käyttää heräilyyn ja fiilistelyyn, ja tehdä töitä kun haluaa. Mie kuitenkin tiedän ettei ne hommat jäisi tekemättä, vaikka saisikin itse valita milloin niitä tekee.

Sinänsä oon tosi onnellisessa asemassa näiden haaveideni kanssa. Oon tehnyt sellaisia valintoja, joiden avulla helposti päädynkin juuri sinne minne haluan. Tuottajahommilla ja ylipäätään yrittäjyydellä saa kyllä töihinsä juuri sellaista vapautta ja monipuolisuutta mitä kaipaan. En oo mitenkään aina ajatellut, että elättäisin itseni käsitöillä ja näillä muilla hommilla. Tänne nyt kuitenkin ollaan päädytty ja näitä hommia on ihana tehdä. Hyvin todennäköistä on, että päädyn vielä kouluttautumaan lisää, mutta se ei ole ihan lähitulevaisuuden suunnitelmissa.

torstai 11. lokakuuta 2018

KH 4: 5 asiaa jotka tekevät tällä hetkellä onnelliseksi

Nää nyt ei ole missään tärkeysjärjestyksessä todellakaan, ja elämästä löytyy kyllä vielä vaikka ja mitä asioita jotka tekee musta onnellisen tälläkin hetkellä, mutta tässäpä jotenkin valikoituneet viisi.

Tämä koti ja kämppikset
Tuntuu oikeesti kodilta, ja ihmiset on aivan valloittavan ihania. Olin niin valmis muuttamaan yksin asumaan, mutta tähän on nyt juurtunut ihan totaalisesti. Edes keskustassa asuminen ei vaivaa. 

Tietokone
Yup yup. En oo yli vuoteen omistanut omaa tietokonetta, niin en voi ees sanoin kuvailla miten paljon mun elämä on nyt helpompaa kun sellainen on. Internet on ihana asia. Samoin oma musiikkikirjasto ja kovalevyille tallennetut kuvat. Ah.

Poksukarkki ja saippuakuplat
Miksi aikuisena pitäis muuttua tylsäksi?

Syksy
Voi pirulauta että mie rakastan tätä vuodenaikaa. Kesä on aina sellanen kunnon räjähdys elämää ja tapahtumia ja kaikkea ettei välttämättä oikein edes tunnu ehtivän rauhottumaan. Eikä se ole sama asia jos se on pakotettua. Syksy on täynnä elämää mutta samalla on ihan erilailla aikaa itelle. Yksinkertaisesti vaan paras vuodenaika.

Oma elämä
Vähän ehkä kieroutunut vastaus, mutta mun oma elämä tekee minusta tosi onnellisen. Olen pitkälti löytänyt paikkani ja asiat jotka elämääni haluan. On helppoa olla onnellinen kun on tyytyväinen elämäänsä, ympärillä on ihania ihmisiä ja päivät on täynnä kaikkia mahtavia juttuja. 

tiistai 25. syyskuuta 2018

KH 3: 10 asiaa 14-vuotiaalle itsellesi

1. Et oo loukussa, sie vaan asut vielä porukoilla.
2. Älä polta päiväkirjojas/runojas/muita kirjotuksias. Ne, mitkä oot säästänyt, on jälkeenpäin auttanu monessa mietinnässä. Sinänsä kyllä jonkinlaista järkeä siihen mikä säilyy voisin toivoa. En tee mitään puhtaaks kirjotetulla kakkalistalla, vaikka se hirveen hauska vitsi sillon ala-asteella olikin.
3. Kent. Ehkäpä sunkin ruotsimotivaatiot jostain nousis.
4. Hanki nyrkkeilysäkki. Tulee tarpeeseen.
5. Osta hyvät korvatulpat. Ois tullu jo tarpeeseen.
6. Ei sun tarvii käyttää sukkia jos et haluu.
7. Se, että haluat kiinnittää enemmän huomiota siihen mitä pistät päälles, ei tee susta pinnallista. Ei oo väärin pukeutua niinkö haluaa.
8. Ois lista ihmisiä, joiden kanssa voisit viettää enemmän aikaa, koska ne tullaan viemään sun elämästä ihan liian aikaisin.
9. Tuut vielä löytämään paljon ihmisiä elämääsi, joiden seurassa ei ole yksinäinen olo. Kärsivällisyyttä.
10. Vaikka sun ympärillä ei osata laiskotella, muista laiskotella!

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

KH 2: 3 pelkoasi

Pelkoja. Tässä nyt sinänsä ois montakin tapaa vastata. Voisin mainita vaikka tiskivesikammon tai lavuaarissa oleviin ruuanjämiin koskemisen. Tottakai voisin listata myös asioita niinkö ilmastonmuutos tai murhaaja pimeällä kujalla, mutta tästä tuli nyt tällainen.

Katkeroituminen
Tätä on jotenkin tosi hankala nimetä, koska se pitää sisällään niin paljon. En halua katkeroitua, enkä muuttua ihmiseksi joka on jatkuvasti/helposti vihainen, en kantaa kaunaa enkä muuttua kyyniseksi pessimistiksi. Mie en halua katsoa tätä maailmaa sellaisten lasien läpi, enkä halua elää niin raskasta elämää muutenkaan. Osaan olla monesti ihan naurettavan optimistinen ja naiivi, mut en luopuisi kummastakaan piirteestä mistään hinnasta.

Yksinäisyys
Aika selkee, ja varmasti aika monen pelko. Täytyy muistaa että yksin oleminen ja yksinäisyys on kaksi täysin eri asiaa. Yksinäisyys on pelottavaa, kun se on tunnetila. Kun tuntuu yksinäiseltä/unohdetulta/samantekevältä. Sellainen vähitellen rikkoo ihmisen.

Tulevaisuuspommi?
Tämän pelon nimeäminen on vielä hankalampaa. Mutta olis ihan hirveetä löytää itsensä vuosien päästä (oli se sitten 2 tai 35 vuotta) sellaisesta tilanteesta jossa ei todellakaan haluaisi olla. Ympärillä ihmisiä joista ei oikeesti välitä ja työ josta ei tykkää eikä yhtään aikaa tehdä niitä asioita joita oikeesti rakastaa. Ettei oikeestaan enää edes tietäis mitä/ketä rakastaa. Pelkään sitä kauhun tunnetta, kun tajuaisi, että koko oma elämä on valhetta. Sitä fiilistä kun on loukussa.

Kaikki mun tähän listaamat pelot on loppujen lopuksi ihan estettävissä. Sinänsä "helppoja" pelkoja. Eivät pääse lamaannuttamaan kovin pahasti koskaan. Mie oikeesti voin vaikuttaa siihen, tuleeko näistä koskaan mun nykyhetkeä.

maanantai 17. syyskuuta 2018

KH 1: 20 random faktaa itsestäsi

Noniin, tällaset listat on aina vähän jotenkin äh tylsiä. Muuuuuutta ehkäpä tässä tilanteessa ihan jees ajatellen et en tosiaa oo tänne mitään itsestäni enkä mistään muusta hölissyt pitkään aikaan. Here we go.

1. Mulla on vähitellen kehittymässä aika paha isoäidinneliöistä johtuva psykoosi. Joudun tekemään niitä 450-500 yhtä näyttöä varten, joten vähän meinaa homma välillä rakoilla. Tuossa tuo virkkuukoukku nytkin mua tuijottaa vasemmalla puolella ku niitä varmaan pitäis tehä eikä lässyttää tänne. (Jos tää mun uudelleen löytynyt blogi-innostus onkin vaan isoäidinneliöiden välttelyä...)
2. Tykkään tuulesta. Useimmiten jopa silloinkin vaikka sen lisäks olis kylmä ja märkää. Viihtyminen on varusteista kiinni.
3. Kellot on ihania. Ja kalenterit myös.
4. Mun huone on täynnä kirjoja, käsityökamppeita, koriste-esineitä ja vaatteita.
5. Oon melkonen harakka. As in keräilen kaikkea jännää mitä löydän sieltä sun täältä ja kannan mukanani kotiin. (Niinkö esim. hauskoja tyyppejä baareista.) Ainoo ero on vaan siinä et en tykkää kiiltävistä asioista. Glitter mm. on yks oksettavimmista asioista joita tiiän.
6. Bussissa istuminen on ihan yks parhaita juttuja mitä tiedän. Henkilöautokin on tosi jees jos kuski on hyvä.
7. En osaa juoda tarpeeks vettä.
8. Meidän kesämökki myytiin yli 2v sitten, mut se on alkanu kolahtaa vasta tänä vuonna. Tiiä sitten missä in denial -tilassa sitä on oikee aluks pyöriny.
9. Rakastuttaa.
10. Mun elämä ois niiiiiiiiin paljon helpompaa, jos mulla olis teleportti.
11. En haluais osata lentää. Sen sijaan neljällä jalalla sujuvasti liikkuminen ois siistiä. Ja silleen etten kuitenkaa näyttäis konttaavalta ihmiseltä. Esim. Tarzanilta.
12. Harmittaa ettei tällä hetkellä ole porukkaa jonka kanssa soitella (soittimilla duhhh).
13. Harmittaa ettei sellaiseen oikeestaan tällä hetkellä olisi edes aikaakaan.
14. Oon ihan käsittämättömän paska arvioimaan pituuksia silmämääräisesti. Ja vielä huonompi painoa ihan vaan käsilläni.
15. Oon viimeisen vuoden ollut about päivittäin leikkaamassa takut pois, mutta nyt kun muutama viikko sitten lyhensin niitä urakalla, se fiilis on ainakin hetkeks helpottanut.
16. Haluan päästä tästä kankaanpäätouhusta eroon, jotta mun arkijutut vois olla vaan yhdellä paikkakunnalla. No, tän vuoden loppuun mennessä pitäis olla hommat valmiina. Paperin saan käteen todennäköisesti vasta ens vuoden puolella, kun kaikkia näyttöjä ei varmaan ehditä arvioimaan tän vuoden puolella.
17. Avokadon maku aiheuttaa mulle edelleenkin aika pahoja puistatuksia.
18. En oo tilannut paperikuvia vuoden 2010 alun jälkeen. Ois korkee aika.
19. Olis ihan superihanaa jos mulla mahtuis päiväohjelmaan aina päikkärit jossain vaiheessa päivää.
20. Oon loppujen lopuksi ihan järjettömän tyytyväinen omaan elämääni. Jooooo en jaksais oottaa et koulu loppuu ja jooooooo on vähä ongelmia kämpillä kun yksi kämppiksistä haisee bioroskikselta ja jooooooo välillä on vähän tunteet solmussa, mut silti. Kyllä sitä edelleenkin vaan kelpaa olla elossa.

mullon täs sopiva tauko et...

En aio ees alkaa tarkemmin selittää mihin oon kadonnut täältä melkein kolmeksi vuodeksi. Se olenko ollut kännissä linnassa tai reissussa, ei oikeestaan vaikuta lopputuloseen kuitenkaan mitenkään.
En ole jaksanut/halunnut päivittää, joten en ole niin tehnyt.

MUTTA. Jokin nyt ilmeisesti on tämän kesän jälkeen napsahtanut päässä, ja fiilis onkin tullut takaisin. Homma lähteköön käyntiin aika hauskan oloisella kirjoitushaasteella, joka mulle oli lähetetty (melkein tuossa kaksi vuotta sitten heh). Menköön ne tekstit vaikka otsikossa tunnisteella "KH". En aio postailla joka päivä, enkä luvata muutenkaan että homma lähtee jotenkin hullun aktiivisena pyörimään.

Katotaan miten käy.