sunnuntai 1. joulukuuta 2013

isoäitisi antamasta
pienestä oranssista kupista
juon höyryävää teetä

tiesikö isoäitisi
jo ennen kuin me huomasimme?


päivissä vähemmän valoa. when the only answer is yes. diiva. muumien kummallinen talo. valvontakamerat. luodaan pelon ilmapiiri? hunter s. thompson. polttoainetta toiselle, neroutta parhaimmillaan toiselle. she's a warrior. kaikkia ei ole tarkoitettu. miksi saastepilvet näyttävät niin kauniilta? kaikki kaunis saastuu aikanaan? toinen keskittynyt pinnan alle ja toinen unohtanut, että meilläkin on sielu. 423. vetovoiman lait ja unirvesumin salaisuudet paljastettuna. hakaneuloja korvissa ja vaatteissa. kissaihminen. vähän pelottaa intohimon sekamelska. kerrostalon vieressä pieni mökki. mie kovin haluaisin pienen mökin. tekisi mieli kuukaudeksi erakoitua. kalvo. lähdetkö kanssani retkelle merenrantaan?

torstai 28. marraskuuta 2013

ei mulla taas muuta

Kukaan ei voi minua määritellä kuin minä itse. Eikös tämän pitäisi päteä jokaiseen meistä? Määrittelyn tilalla voisi yhtälailla olla käskeä/arvostella/jne. Minulla itselläni on valta minuun itseeni, eikä kenelläkään muulla. Minä päätän täysin itse, mitä teen/sanon/uskon, eikä kukaan muu. Kukaan ei myöskään saa minulle huonoa omatuntoa tekemisistäni, enkä yksinkertaisesti tee mitään vain koska ”on pakko”, ”niin kuuluu tehdä” tai joku haluaa minun niin tekevän. En aio pettää itseäni. En myöskään ole kenellekään selitysvelvollinen tekemisistäni. Kerron jos huvittaa ja selitän jos jaksan vaivautua. (Voihan se olla, että nämä asiat toteutuvat yllättävänkin usein, sellaista se on avoimien ihmisten kanssa helposti, kas kummaa!)

Juuri näin yksinkertaista se voi olla, jos vaan uskaltaa. Paskaa tulee kyllä varmasti niskaan. Pääsee myös pettymään ihmisiin, kun ne vaan ei ymmärrä eivätkä hyväksy sitä, ettei niillä ole valtaa muuttaa minua. Leimataan itsekkääksi paskaksi niidenkin toimesta, jotka aiemmin ovat tällaista itsenäisyyttä arvostaneet.

Mutta ainakaan en koskaan petä itseäni. En ole koskaan pettänyt aikaisemminkaan, enkä aio sitä tehdä jatkossakaan.

Poikkeuksena tietysti ne ihmiset, joiden mielipiteen haluan kuulla ja jonka haluan ottaa huomioon, antaa jopa vaikuttaa minuun ja elämääni. Itsellä näitä ihmisiä on vain kourallinen, mutta heidän mielipiteitään osaan kyllä arvostaa ja haluankin ne kuulla, kysymättäkin. Nämä ihmiset otan myös mielelläni mukaan elämääni ja heitä myös mietin kun elämääni elän. Nämä ihmiset myös tietävät, minkä takia he ovat elämässäni ja minkä takia haluan heidät elämässäni myös pitää JA minkä takia haluan osaksi heidänkin elämiään. Jokainen näistä ihmisistä myös tietää, ettei edes heillä ole valtaa päättää minun puolestani yhtään mitään. 

Tämä kun on minun elämäni.

Miksi niin monesti tuntuu, että suurimmalla osalla ihmisistä näitä ihmisiä ei tosiaan ole kourallista, vaan jokaisen tuntemattomankin vastaantulijan mielipide kiinnostaa. Enemmän tai vähemmän tietoisesti.

tiistai 26. marraskuuta 2013

marraskuisia terveisiä

Nii. Blogin nimi on marrasaurinko ja tuntuu, että marraskuut on sitä hiljaisinta aikaa tässä blogissa. Viime vuonna hiljaiseksi veti pään kunto, ei sieltä löytynyt yhtään ajatusta, ei onnellista eikä surullista, josta olisi voinut kirjoittaa. Ja minähän en tunnetusti kovin kummallista aivopierua tarvitse, että tekstiä syntyisi, mutta vuosi sitten tilanne oli aika jäätävä. Tyyntä myrskyn alla.

Tänä vuonna sitten marraskuu näyttää blogissa tyhjältä ihan päinvastaisesta syystä. Elämää ja ajatuksia on niin paljon, ettei vaan millään ole jaksanut istua tietokoneen vieressä sen vertaa, että olisi tekstejään tänne siirtänyt. Että syy ei todellakaan ole se, etteikö niitä ajatuksia ja asiaa ja kerrottavaa ja mietittävää olisi ollut, en vain ole vaivautunut lähestymäänkään tietokonetta.

Kyllä minä jossain vaiheessa hankin sen netin omallekin kämpälle (ja ylipäätään olen sen verran kämpillä), että saan taas kuvia ja tekstejä tännekin laitettua, mut oon päättäny etten ota huonoa omatuntoa siitä, että tämä blogihomma ei ole siellä tärkeysjärjestyksessä ihan korkeimmalla. Ei sillä, että kukaan muu sitä minulta tavallaan vaatiskaan, kuin minä itse, mutta ehkä nyt sitten oon tehnyt itseni kanssa rauhan tämän asian kohalla. Mie tiedän, että kirjoittaminen on mulle tärkeetä. Siitä en luovu ja se pysyy elämässäki. Haluan kuitenki, että blogikin pysyy vähintäänki sillä listalla, vaikkei sitten top50 tärkeimmissä jutuissa oliskaan, eli kyllä mie sen ajan löydän tällekin asialle. (Niinku nyt ku oottelen, että Jenna kohta värjää minun tukan!)

Mutta huhhuh mikä kuukausi. Minun kuukausi. Marraskuu on ihana. Yrittäkääpä väittää mulle jotain muuta.

opettaja töyssy kurispanta hetkiä pimeydessä tavallista enemmän valoja ystäviä oikeita ihmisiä aikuinen? harmittaa, kun bussissa on valot kokoajan päällä. ilman ei näkisi ehkä kirjoittaa. tien päällä on hyvä olla, ei ole koskaan yksin ja kuitenkin on. vain minä ja rakkaani, tie. sydän vaatii kulkemaan. tässä maassa on jotain pahasti pielessä. KYLMÄ SÄÄ EI TEE IHMISISTÄ KYLMIÄ. merkkiuskollisuus, mistä se tulee? jokaisen sukupolven ja ihmisen omat valinnat. kapinaa alkoholilla, kuinka omaperäistä. lukemattomia hetkiä pohdiskeluun. nuuskamuikkusen rauha. tulinen nainen. pimeällä ei näy maisemia. lämmintä ilmaa tulee tuulettimesta, hankala löytää kirjoitusasentoa. myöntäisi, että tykkää siitä että saan raivostumaan, sekoamaan, lähelle hulluutta. voimakastahtoinen. temperamenttinen. ansaitsee vain vihaa? "vain hullut jään läpi sukeltaa" ja minä olen myrskyinen järvi.



lauantai 16. marraskuuta 2013

täysikuu sen paljastaa

ettei ole mitään kamalampaa
kuin se,
ettei läsnäolollasi ole väliä

kun sillä on väliä,
muttei tunnu siltä

eli onko sitten kuitenkaan?

sitten on vain
läsnä
mustelmilla

mutta toinen on jossain
fyysisesti vieressä
hereilläkin kaukana
ja haluaa vain nukkua

uneksintaa
unissa ja valveilla



torstai 31. lokakuuta 2013

huonoja kuvia lokakuulta

...mutta sitäkin parempia hetkiä. JA VASURI.

kaaaikki tulikukat ne siihen vaan väsähti, löydätkö 4?

löydätkö tästä 3 ihmistä?

hhyyiiii MUT VÄRIT!!!1!

kolme herraa siinä melkein unten mailla

tältä reissulta on hyviäkin kuvia, kuningaslaavu ja herrasväki

tää tyyppi ymmärtää mua aina nukkumispaikkavalinnoissa, oli kyse vaatekasasta tai teltasta

NEVERLAND


perjantai 18. lokakuuta 2013

huh

Enpäs sitten seonnutkaan lopullisesti (tälläkään kertaa) siitä kahvihäröilystä. Vielä monta tuntia blogiin päätyneen tekstin ja monen muun tekstin kirjoittamisen jälkeenkin telkkaria katsoessa oli aika häröpäinen olo.

Tällaiset päivät kun vaan suhaa bussilla paikasta toiseen, eikä ehdi kunnolla edes hengähtää vaihtopaikkoissa, ottaa kyllä urakalla päähän. Mä niin mielelläni katselisin vähän ympärilleni niiden pysähdystenkin aikana, oli ne sitten kuinka kummallisia paikkoja tahansa.

No, nyt Kuopiossa ehdin sentään tunnin istahtaa paikalliseen kahvilaan. Enpä tosin tiedä kuinka paikallisena voi Coffee Housea pitää, mutta on ainakin paikallisia ihmisiä. Aika pitkälti tosin eläkeläisiä tähän aikaan päivästä näköjään, jotka eivät minun katseeseen kovin ystävällisesti ikävä kyllä vastaa. En tiiä sitten kohtuuko se ulkonäöstä vai yleisesti vaan siitä ettei ihmisiä sais ilmeisesti katsoa silmiin. Yllätys yllätys takkutukkainen poika tuli vaihtamaan pari sanaa ja ihmetteli myös "mistäs tuon näköinen maahinen on Kuopioon ryöminyt". Vielä enemmän se ihmetteli sitten kun kerroin, ja tulikin koko pysähdys sitten juteltua vaikka ja mistä.

Sain vihreän rauhakorun muistoksi, toivottavasti törmätään jossain toistekin joku päivä.

torstai 17. lokakuuta 2013

kofeiini pärisee part. 457923

Hyi vittu että heittää pässä. Kynäkään ei meinaa pysyä kädessä. Jopa tyhjänpäiväinen ohjelma telkkarissa ahdistaa. Joo. Kahvipsykoosi. Harkittu sellainen. Suunniteltu? En mä tiedä. Pitäisköhän? Vähän tekis mieli. Jos pari biisiä? Mitäs jos se ahdistus tulee eikä lähde pois? Voiko kofeiiniyliherkkyydestä tulevat oireet jäädä päälle? Vaikka tiedostais, että ne johtuu siitä? Onks ylipäätään millään tasolla normaalia, että kahvin avulla/takia alkaa heittää päässä näin pahasti? Alkaa vähän tuntua hullulta täällä metsän keskellä hirsimökissä kirjoittaessa kuulokkeet korvilla, kädet täristen ahdistua kynsilakkansa väristä. (Okei, jotain muutakin siellä päässä siis liikkuu, koska tuon lauseen kirjoittamisen jälkeen edes "vähän" naurattaa kun miettii miltä tää kuulostaa ulkopuoliselle...)

Vessasta alas kävellessäkin pelotti, että astun harhaan. Jalatkin tärisee sellaista vauhtia ettei voi olla ihan varma pysyykö sitä pystyssä. Oonkohan mä sairas ku jollain kierolla tavalla nautin tästä olosta? (Ainakin nyt kun tiedän mistä se kohtuu?) Ja kuulin tänne asti, miten jotkut lukijat ajatteli "oot".

Mä oon hyvin harvoin epävarma tekemistäni valinnoista. Viime aikoina kokoajan vain harvemmin. Tänäänkin tuli tehtyä monta aika isoa päätöstä koskien omaa elämää. "Hups." Enkä vois olla tyytyväisempi, vaikka päätöksien tekemiseen meni tunnetusti se n. 2 minuuttia. 

Mutta sitten tuli kahvi. Ja ilta. Ja Reznor. Ja kirjoitusvälineet. (Viimeinen listassa tosin helpottaa oloa, vaikka käteen alkaakin sattua tällaisella vauhdilla kirjoittaminen...) Hitto miten hyvät kuulokkeet, puhelin soi tuossa vieressä täysillä, mutten kuule mitään. (Kyle, i'm gonna call you later. Feeling too insane right now.)

Ollaan siinä vaiheessa levyä että kaikki surettaa ja ahdistaa ja se surukin ja ahdistus vähän surettaa ja ahdistaa. Surettaa ja ahdistaa muutto ja syksy ja talvi ja Suomi ja lähtö ja tuo hullujen väri kynsissä. Jotenkin se on alkanut kiehtoa entistä enemmän. Aikaisemmin vain pelotti. Oon sitten varmaan vihdoinkin tulossa hulluksi. Ei en ole! Tää koko homma on vaan yks iso tieteellinen koe! Nii mun elämä vai? Hyi. Nyt kun tuohon viimeiseen ajatukseen jäi kiinni niin joo. Tavallaan. Voi perse. Oon oman sisäisen hullun professorini tieteellinen koe. Voi jumalauta. Jos olisin juonut n. 10 kuppia kahvia vähemmän niin ajatus naurattais. (Tässä vaiheessa oon varmaan jounut ainaki 20-25...) Kädet hikoaa kirjoittamisesta naurettavan paljon, enkä meinaa tunnistaa omaa naamaa peilistä. Johtuu tosin varmasti uudesta hiusväristä. Vai johtuuko? Yäk. Tottakai se siitä johtuu. Joohan? Okei yritän just vakuutella itseäni. Mitä vittua. Lisää kahvia.

maanantai 14. lokakuuta 2013

on the road

Äkkilähtö Tornioon. Nainen ja tilanne, jossa meinasi lähteä taju. Cloudlight. Tyttö meikkasi minut. Meditatiivinen bussimatka. Oulu ja ihanat rakastuneet. Aivan liikaa kahvia, turvatarkastuksessakin tärisyttää. Alkaa tehdä mieli olutta juuri kun astuu koneeseen. Ystävän ystävälliset kasvot ja turva, mutta ei halailua. Sydän särkyy ihan vähän. Helsinki haisee pahalta ja matka jatkuu lentokentältä suoraa kaljalle. Onnellinen humala.

Humalassa krapulassa syömättä kävellen lauleskellen tapellen juosten humalassa rakkautta ja rikkautta. Pettymyksiä, välinpitämättömyyttä, oletusarvoja käpy. Tulia sydämiä ystäviä elokuva keskusteluja välittämistä ja vaikeilua. Isoveli venäjäksi ja maailman paras kettulapsi. Sitten kaksi hurmaavaa miesolentoa, kaksi joilla on tyyliä ja sydäntä, toinen merenrannassa ja toinen rautatieasemalla. Kärsivällisyyden loppuminen, viimeinen pisara. Juna kohti Hyvinkäätä ja haaveissa isoäitien rauha. Ensin muistutus siitä, miksi pidän siitä pojasta niin paljon ja siitä, miksi muutin pois Hyvinkäältä. Kahvittelu joka venyi kuuden tunnin mittaiseksi ja palautti voimat paremmin kuin uni.

Sopimus radiohiljaisuudesta ja vastaanotettu humalainen puhelu. Kovasti hihityttää. Täydellinen sunnuntai. Isoäitejä, 5-vuotias serkkupoika, kirjoja seikkailuista ja omien seikkailujen suunnittelua. Berliini, USA ja vielä monta muutakin. Menneen elämän läpikäynti parissa tunnissa ja lyhyt silmien ummistaminen. Auto ruuhkaan kentällä kahvia muiden kylmyys kylmettää aurinko paistaa lämpimästi ikkuna huurussa. Lentoon tunteja ja kofeiini ei toimi.

Minua ei kiinnosta asettua aikuistua pölyttyä rauhoittua kuolla teidän tyylillänne.

maanantai 7. lokakuuta 2013

moi irene

Äh, ois pari asiaa josta voisin tänne valittaa, vaikkei se oo valittamista, mut jotkut ihmiset tykkää tuota sanaa käyttää kun puhutaan ikävistä asioista, 
ja biljoona ihanampaa asiaa, joista haluaisin kirjoittaa,

MUTTA

Tänään tärkeintä on, että pikkusiskolla on synttärit. Pikkupäivänsankari. Ihanin.


torstai 3. lokakuuta 2013

haaveilua aurinkoisella parvekkeella

mielessä pyörii matkat
matkat tuntemattomille maille
ja paikkoihin, joissa on jo käynyt

heti huomenna?

haaveenani 
matka meren toiselle puolelle,
maailmani kääntöpuolelle
sekä säilyttää tämä hetki

hetken tie on kevyt?
ja tulikettua kova ikävä
"niin etelä ja pohjoinen, kaikki meitä varten on"

äidinrakkaudella mahdollisuuksien kolmio löytyy
miksi se oli minun taivaallani?
minä olen se joka antaa merkityksen kaikelle

suunnitelmia suomen tutkimiseen
ja lämmin tunne sisällä tulevista matkoista;

minä voin kuitenkin rehellisesti sanoa,
ettei kaikki tämä jää vain haaveiluksi.

tuliketulle tän värisiä terkkuja lapista, koska yks ilta aurinko värjäs koko luonnon ihan sen villasukkatytön väriseks<3

maanantai 30. syyskuuta 2013

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

tunnustusten sunnuntai part. 23

"Rakkaudesta ruikuttajat, halusta ulvojat
Kiertää kaupungin sydäntä vaanien verta"

Nonni, nyt olis sitten kaikki kesän ja syksyn tekstit vihdoin päivitetty tännekin. Ainakin ne julkaisukelpoiset. Vielä pitäisi käydä läpi n. biljoona valokuvaa, että sais nekin tänne. Saa nähdä jos tänään illemmalla vaivautuisin jatkamaan sitä urakkaa.

Tänä sunnuntaina ei ehkä ole mitään uutta sen kummemmin tunnustettavaa, mutta en meinannut keksiä tekstille sen kummempaa otsikkoakaan. No, jossei muuta ni hihityttää ajatus uudesta blogista ja siihen tulevasta "tunnustusten sunnuntai" -osuudesta. Vielä kun sais layoutit kuntoon ni vois jotain ruveta tekemäänkin sen blogin kohdalla, mutta kaikki ajallaan.

Ehkä silti paria asiaa vois tänne ihmetellä. Muistaakseni tämä on minun blogi. (Ainakin ku viimeks tarkistin, niin näin asia oli.) No, minäpä kirjoitan tänne ihan mitä haluan ja ihan miten haluan. Jännää, että näin se asia vaan toimii. Hupsista keikkaa. Tosi hämmentävää ja sillee eikös? Jokainen saa sitten ihan itse päättää että lukeeko vai ei, ja mitä ajattelee teksteistä joita sitten lukee. "Hyvää viihdykettä ainakin." Well good! That's what i was kind of aiming for. Se mikä ilmeisesti on vaikea ymmärtää, on se, että kirjoitan blogia kuitenkin itseäni varten, en sen takia, että saisin huomiota asioilleni. No, tottakai on mukavaa jos joku piristyy tai saa jotain muuta irti näistä teksteistä, mutta se ei ole se pointti tälle hommalle. Kirjoitan huvikseni. Deal with it. (Or don't, why should I care?) Ja tässä vaiheessa jo tulee sitten sitä "NO MIKS MESOOT ASIASTA TÄÄL JOS SUA EI KIINNOSTA?" No niinpä, huvikseni.

Minua ei myöskään kiinnosta miten ihmiset tulkitsee näitä tekstejä. (Jos siis kokee jotain tarvetta ylipäätään tulkita, en minä tiiä, en minä jaksais välttämättä jos olisin sinä.) Jep, jostain asioista tulee puhuttua mainitsematta nimiä, ja sittenhän sitä soppa lähteekin liikkeelle, kun joku miettii asioita "vähä" liikaa, ja tulkitsee ihan päin persettä. No, jossei minulta asiasta kysytä, eikä minua uskota kun sanon miten asiat oikeesti on, niin sille ei sitten voi enää mitään. En minä pakota ketään uskomaan minua, vaikka olishan se siis tietysti hienoa mahtavaa uskomatonta mieletöntä jos siihen pystyis.

Vähän sama homma se on elämässä yleensäkin. Oli kyse blogista tai mistä tahansa muusta, niin eipä sitä pysty pakottamaan ketään uskomaan itseään, jos se toinen ei halua. Piste. End of story. Ja amen. See if I give a shit. Mulle tärkeintä on, että mulle tärkeät ihmiset uskoo minua, ja sellaisille vaivaudun myös kertomaan asioistani ja oikeasti päästämään sellaiset ihmiset pääni sisälle (jonne on muuten turha kuvitella päässeensä vaan sen takia, että osaa lukea...). Sellaisten ihmisten mielipiteet minua kiinnostavat, ja onneksi ympärillä on paljon ihmisiä jotka osaavat ajatella itse, kysyvät jos jokin asia vaivaa/jotain ei ymmärrä, eivätkä varsinkaan ole kokoajan tunkemassa nenäänsä sellaisten ihmisten asioihin, jotka eivät heille kuulu. 

Koitetaan pitää huoli omista asioista, eikä varsinkaan surkealla iltalehden keittiöpsykologialla puututa muiden elämiin. Helpottaa kummasti. Tai sitte aina voi tietysti perustaa blogin ja avautua siellä. Maanantaiavautumiset kuulostaa oikeestaa iha hyvältä kans!


lauantai 28. syyskuuta 2013

ja lisääääää

Sittenpä tuo yksi ihanainen muutti Tornioon.








näitä kuulkaas riittää

Tässä sitten lempiotoksia siltä ajalta, kun oltiin Marissan kanssa liftaamassa ja muuta häröilemässä ympäri Suomea. Hihiihöhöö.













lisää kesäkuviaa

Tässä ois sitten Päivärannasta ja Savonlinnasta vaikka ja mitä jee.