torstai 31. lokakuuta 2013

huonoja kuvia lokakuulta

...mutta sitäkin parempia hetkiä. JA VASURI.

kaaaikki tulikukat ne siihen vaan väsähti, löydätkö 4?

löydätkö tästä 3 ihmistä?

hhyyiiii MUT VÄRIT!!!1!

kolme herraa siinä melkein unten mailla

tältä reissulta on hyviäkin kuvia, kuningaslaavu ja herrasväki

tää tyyppi ymmärtää mua aina nukkumispaikkavalinnoissa, oli kyse vaatekasasta tai teltasta

NEVERLAND


perjantai 18. lokakuuta 2013

huh

Enpäs sitten seonnutkaan lopullisesti (tälläkään kertaa) siitä kahvihäröilystä. Vielä monta tuntia blogiin päätyneen tekstin ja monen muun tekstin kirjoittamisen jälkeenkin telkkaria katsoessa oli aika häröpäinen olo.

Tällaiset päivät kun vaan suhaa bussilla paikasta toiseen, eikä ehdi kunnolla edes hengähtää vaihtopaikkoissa, ottaa kyllä urakalla päähän. Mä niin mielelläni katselisin vähän ympärilleni niiden pysähdystenkin aikana, oli ne sitten kuinka kummallisia paikkoja tahansa.

No, nyt Kuopiossa ehdin sentään tunnin istahtaa paikalliseen kahvilaan. Enpä tosin tiedä kuinka paikallisena voi Coffee Housea pitää, mutta on ainakin paikallisia ihmisiä. Aika pitkälti tosin eläkeläisiä tähän aikaan päivästä näköjään, jotka eivät minun katseeseen kovin ystävällisesti ikävä kyllä vastaa. En tiiä sitten kohtuuko se ulkonäöstä vai yleisesti vaan siitä ettei ihmisiä sais ilmeisesti katsoa silmiin. Yllätys yllätys takkutukkainen poika tuli vaihtamaan pari sanaa ja ihmetteli myös "mistäs tuon näköinen maahinen on Kuopioon ryöminyt". Vielä enemmän se ihmetteli sitten kun kerroin, ja tulikin koko pysähdys sitten juteltua vaikka ja mistä.

Sain vihreän rauhakorun muistoksi, toivottavasti törmätään jossain toistekin joku päivä.

torstai 17. lokakuuta 2013

kofeiini pärisee part. 457923

Hyi vittu että heittää pässä. Kynäkään ei meinaa pysyä kädessä. Jopa tyhjänpäiväinen ohjelma telkkarissa ahdistaa. Joo. Kahvipsykoosi. Harkittu sellainen. Suunniteltu? En mä tiedä. Pitäisköhän? Vähän tekis mieli. Jos pari biisiä? Mitäs jos se ahdistus tulee eikä lähde pois? Voiko kofeiiniyliherkkyydestä tulevat oireet jäädä päälle? Vaikka tiedostais, että ne johtuu siitä? Onks ylipäätään millään tasolla normaalia, että kahvin avulla/takia alkaa heittää päässä näin pahasti? Alkaa vähän tuntua hullulta täällä metsän keskellä hirsimökissä kirjoittaessa kuulokkeet korvilla, kädet täristen ahdistua kynsilakkansa väristä. (Okei, jotain muutakin siellä päässä siis liikkuu, koska tuon lauseen kirjoittamisen jälkeen edes "vähän" naurattaa kun miettii miltä tää kuulostaa ulkopuoliselle...)

Vessasta alas kävellessäkin pelotti, että astun harhaan. Jalatkin tärisee sellaista vauhtia ettei voi olla ihan varma pysyykö sitä pystyssä. Oonkohan mä sairas ku jollain kierolla tavalla nautin tästä olosta? (Ainakin nyt kun tiedän mistä se kohtuu?) Ja kuulin tänne asti, miten jotkut lukijat ajatteli "oot".

Mä oon hyvin harvoin epävarma tekemistäni valinnoista. Viime aikoina kokoajan vain harvemmin. Tänäänkin tuli tehtyä monta aika isoa päätöstä koskien omaa elämää. "Hups." Enkä vois olla tyytyväisempi, vaikka päätöksien tekemiseen meni tunnetusti se n. 2 minuuttia. 

Mutta sitten tuli kahvi. Ja ilta. Ja Reznor. Ja kirjoitusvälineet. (Viimeinen listassa tosin helpottaa oloa, vaikka käteen alkaakin sattua tällaisella vauhdilla kirjoittaminen...) Hitto miten hyvät kuulokkeet, puhelin soi tuossa vieressä täysillä, mutten kuule mitään. (Kyle, i'm gonna call you later. Feeling too insane right now.)

Ollaan siinä vaiheessa levyä että kaikki surettaa ja ahdistaa ja se surukin ja ahdistus vähän surettaa ja ahdistaa. Surettaa ja ahdistaa muutto ja syksy ja talvi ja Suomi ja lähtö ja tuo hullujen väri kynsissä. Jotenkin se on alkanut kiehtoa entistä enemmän. Aikaisemmin vain pelotti. Oon sitten varmaan vihdoinkin tulossa hulluksi. Ei en ole! Tää koko homma on vaan yks iso tieteellinen koe! Nii mun elämä vai? Hyi. Nyt kun tuohon viimeiseen ajatukseen jäi kiinni niin joo. Tavallaan. Voi perse. Oon oman sisäisen hullun professorini tieteellinen koe. Voi jumalauta. Jos olisin juonut n. 10 kuppia kahvia vähemmän niin ajatus naurattais. (Tässä vaiheessa oon varmaan jounut ainaki 20-25...) Kädet hikoaa kirjoittamisesta naurettavan paljon, enkä meinaa tunnistaa omaa naamaa peilistä. Johtuu tosin varmasti uudesta hiusväristä. Vai johtuuko? Yäk. Tottakai se siitä johtuu. Joohan? Okei yritän just vakuutella itseäni. Mitä vittua. Lisää kahvia.

maanantai 14. lokakuuta 2013

on the road

Äkkilähtö Tornioon. Nainen ja tilanne, jossa meinasi lähteä taju. Cloudlight. Tyttö meikkasi minut. Meditatiivinen bussimatka. Oulu ja ihanat rakastuneet. Aivan liikaa kahvia, turvatarkastuksessakin tärisyttää. Alkaa tehdä mieli olutta juuri kun astuu koneeseen. Ystävän ystävälliset kasvot ja turva, mutta ei halailua. Sydän särkyy ihan vähän. Helsinki haisee pahalta ja matka jatkuu lentokentältä suoraa kaljalle. Onnellinen humala.

Humalassa krapulassa syömättä kävellen lauleskellen tapellen juosten humalassa rakkautta ja rikkautta. Pettymyksiä, välinpitämättömyyttä, oletusarvoja käpy. Tulia sydämiä ystäviä elokuva keskusteluja välittämistä ja vaikeilua. Isoveli venäjäksi ja maailman paras kettulapsi. Sitten kaksi hurmaavaa miesolentoa, kaksi joilla on tyyliä ja sydäntä, toinen merenrannassa ja toinen rautatieasemalla. Kärsivällisyyden loppuminen, viimeinen pisara. Juna kohti Hyvinkäätä ja haaveissa isoäitien rauha. Ensin muistutus siitä, miksi pidän siitä pojasta niin paljon ja siitä, miksi muutin pois Hyvinkäältä. Kahvittelu joka venyi kuuden tunnin mittaiseksi ja palautti voimat paremmin kuin uni.

Sopimus radiohiljaisuudesta ja vastaanotettu humalainen puhelu. Kovasti hihityttää. Täydellinen sunnuntai. Isoäitejä, 5-vuotias serkkupoika, kirjoja seikkailuista ja omien seikkailujen suunnittelua. Berliini, USA ja vielä monta muutakin. Menneen elämän läpikäynti parissa tunnissa ja lyhyt silmien ummistaminen. Auto ruuhkaan kentällä kahvia muiden kylmyys kylmettää aurinko paistaa lämpimästi ikkuna huurussa. Lentoon tunteja ja kofeiini ei toimi.

Minua ei kiinnosta asettua aikuistua pölyttyä rauhoittua kuolla teidän tyylillänne.

maanantai 7. lokakuuta 2013

moi irene

Äh, ois pari asiaa josta voisin tänne valittaa, vaikkei se oo valittamista, mut jotkut ihmiset tykkää tuota sanaa käyttää kun puhutaan ikävistä asioista, 
ja biljoona ihanampaa asiaa, joista haluaisin kirjoittaa,

MUTTA

Tänään tärkeintä on, että pikkusiskolla on synttärit. Pikkupäivänsankari. Ihanin.


torstai 3. lokakuuta 2013

haaveilua aurinkoisella parvekkeella

mielessä pyörii matkat
matkat tuntemattomille maille
ja paikkoihin, joissa on jo käynyt

heti huomenna?

haaveenani 
matka meren toiselle puolelle,
maailmani kääntöpuolelle
sekä säilyttää tämä hetki

hetken tie on kevyt?
ja tulikettua kova ikävä
"niin etelä ja pohjoinen, kaikki meitä varten on"

äidinrakkaudella mahdollisuuksien kolmio löytyy
miksi se oli minun taivaallani?
minä olen se joka antaa merkityksen kaikelle

suunnitelmia suomen tutkimiseen
ja lämmin tunne sisällä tulevista matkoista;

minä voin kuitenkin rehellisesti sanoa,
ettei kaikki tämä jää vain haaveiluksi.

tuliketulle tän värisiä terkkuja lapista, koska yks ilta aurinko värjäs koko luonnon ihan sen villasukkatytön väriseks<3