täällä sitä mennään vieläkin

Jotenkin tuntuu kummalta, etten keksinyt avautua tänne kaikenlaisesta tässä vallitsevan COVID-19 tilanteen aikana. Päässä on kuitenkin pyörinyt vaikka ja mitä, ja aikaa olisi ollut enemmän kuin tarpeeksi. Kirjoitettua on tullut taas kyllä, mutta niin paljon helpompaa on ottaa kynä käteen, kuin alkaa ährätä tämän tietokoneen kanssa. Mielessä on kuitenkin tässä pari viikkoa taas pyörinyt epämääräinen länkytys tällekin alustalle, joten katsotaan miten käy.

Mulla menee hyvin. Todella hyvin. Niin hyvin, etten oikein tiedä miten päin sitä taas pitäisi olla. Niin hyvin, että tekee mieli pistää elämä sekaisin ja aloittaa alusta jossain muualla. Niin hyvin, että levottomuus kiusaa turhan usein ja tekis mieli muuttaa taas Lappiin. Niin hyvin, et oon ruvennut taas seuraamaan uutisiakin melkein päivittäin. 

Oon monesti miettinyt, miksi onnellisina kausina elämässä, mun kirjoittama teksti ei ole yhtään niin kaunista tai koskettavaa, kuin sillon kun on mennyt/voinut huonosti. Ollut ihan järjettömän allapäin tai mikään ei vaan ole tuntunut miltään. Silloin teksti jota saa aikaiseksi, on kielellisesti ja sisällöllisesti huomattavasti lumoavampaa. (Luonnollisesti tässä nyt ei puhuta blogin teksteistä, vaan "päiväkirjaan" päätyvistä teksteistä, runoista, kirjeistä ja ns. novelleista joita tulee raapusteltua käsin.) Mie luulen, että tämä on se syy, miksi käsinkään ei tule kirjoitettua niin paljon onnellisena. Se on vaan sellasta tyhjänpäiväistä vaaleenpunaista höttöä, jolla on arvoa tasan vain asioiden dokumentoimisen kannalta. Kaikki on kivaa jee. Rakastuttaa jee. Ystävät on maailman parhaita jee. Töissä on kivaa jee. Mie haluan näitäkin asioita kirjoittaa itselleni ylös, mutta kaipaan sellaista tekstiä, joka vuosienkin jälkeen koskettaisi tai voisi koskettaa ihan tuntematontakin ihmistä.

Voi olla, että tää on se syy, miksi oon alkanut taas kaivata blogiani. Vaikka tännekin tulee kirjoitettua sellasta ihan turhaa höttöä monesti, on se kuitenkin kirjoittamista ja oman pään purkamista vaikkei sitä kukaan muu lukisikaan. 

Sanottavaa kun kuitenkin riittäisi enemmän kuin tarpeeksi.

KH 1: 20 random faktaa itsestäsi

Noniin, tällaset listat on aina vähän jotenkin äh tylsiä. Muuuuuutta ehkäpä tässä tilanteessa ihan jees ajatellen et en tosiaa oo tänne mitään itsestäni enkä mistään muusta hölissyt pitkään aikaan. Here we go.

1. Mulla on vähitellen kehittymässä aika paha isoäidinneliöistä johtuva psykoosi. Joudun tekemään niitä 450-500 yhtä näyttöä varten, joten vähän meinaa homma välillä rakoilla. Tuossa tuo virkkuukoukku nytkin mua tuijottaa vasemmalla puolella ku niitä varmaan pitäis tehä eikä lässyttää tänne. (Jos tää mun uudelleen löytynyt blogi-innostus onkin vaan isoäidinneliöiden välttelyä...)
2. Tykkään tuulesta. Useimmiten jopa silloinkin vaikka sen lisäks olis kylmä ja märkää. Viihtyminen on varusteista kiinni.
3. Kellot on ihania. Ja kalenterit myös.
4. Mun huone on täynnä kirjoja, käsityökamppeita, koriste-esineitä ja vaatteita.
5. Oon melkonen harakka. As in keräilen kaikkea jännää mitä löydän sieltä sun täältä ja kannan mukanani kotiin. (Niinkö esim. hauskoja tyyppejä baareista.) Ainoo ero on vaan siinä et en tykkää kiiltävistä asioista. Glitter mm. on yks oksettavimmista asioista joita tiiän.
6. Bussissa istuminen on ihan yks parhaita juttuja mitä tiedän. Henkilöautokin on tosi jees jos kuski on hyvä.
7. En osaa juoda tarpeeks vettä.
8. Meidän kesämökki myytiin yli 2v sitten, mut se on alkanu kolahtaa vasta tänä vuonna. Tiiä sitten missä in denial -tilassa sitä on oikee aluks pyöriny.
9. Rakastuttaa.
10. Mun elämä ois niiiiiiiiin paljon helpompaa, jos mulla olis teleportti.
11. En haluais osata lentää. Sen sijaan neljällä jalalla sujuvasti liikkuminen ois siistiä. Ja silleen etten kuitenkaa näyttäis konttaavalta ihmiseltä. Esim. Tarzanilta.
12. Harmittaa ettei tällä hetkellä ole porukkaa jonka kanssa soitella (soittimilla duhhh).
13. Harmittaa ettei sellaiseen oikeestaan tällä hetkellä olisi edes aikaakaan.
14. Oon ihan käsittämättömän paska arvioimaan pituuksia silmämääräisesti. Ja vielä huonompi painoa ihan vaan käsilläni.
15. Oon viimeisen vuoden ollut about päivittäin leikkaamassa takut pois, mutta nyt kun muutama viikko sitten lyhensin niitä urakalla, se fiilis on ainakin hetkeks helpottanut.
16. Haluan päästä tästä kankaanpäätouhusta eroon, jotta mun arkijutut vois olla vaan yhdellä paikkakunnalla. No, tän vuoden loppuun mennessä pitäis olla hommat valmiina. Paperin saan käteen todennäköisesti vasta ens vuoden puolella, kun kaikkia näyttöjä ei varmaan ehditä arvioimaan tän vuoden puolella.
17. Avokadon maku aiheuttaa mulle edelleenkin aika pahoja puistatuksia.
18. En oo tilannut paperikuvia vuoden 2010 alun jälkeen. Ois korkee aika.
19. Olis ihan superihanaa jos mulla mahtuis päiväohjelmaan aina päikkärit jossain vaiheessa päivää.
20. Oon loppujen lopuksi ihan järjettömän tyytyväinen omaan elämääni. Jooooo en jaksais oottaa et koulu loppuu ja jooooooo on vähä ongelmia kämpillä kun yksi kämppiksistä haisee bioroskikselta ja jooooooo välillä on vähän tunteet solmussa, mut silti. Kyllä sitä edelleenkin vaan kelpaa olla elossa.

mullon täs sopiva tauko et...

En aio ees alkaa tarkemmin selittää mihin oon kadonnut täältä melkein kolmeksi vuodeksi. Se olenko ollut kännissä linnassa tai reissussa, ei oikeestaan vaikuta lopputuloseen kuitenkaan mitenkään.
En ole jaksanut/halunnut päivittää, joten en ole niin tehnyt.

MUTTA. Jokin nyt ilmeisesti on tämän kesän jälkeen napsahtanut päässä, ja fiilis onkin tullut takaisin. Homma lähteköön käyntiin aika hauskan oloisella kirjoitushaasteella, joka mulle oli lähetetty (melkein tuossa kaksi vuotta sitten heh). Menköön ne tekstit vaikka otsikossa tunnisteella "KH". En aio postailla joka päivä, enkä luvata muutenkaan että homma lähtee jotenkin hullun aktiivisena pyörimään.

Katotaan miten käy.