yöllisiä onnellisia levottomuuskohtauksia

AAAAAARGH! God damn, tästä nukkumisesta ei tule taas yhtään mitään.

Päässä pyörii niin monta ihanaa asiaa, ettei nukkumatti pääse lähellekään. Irene sen sijaan mumisee metrin päässä unissaan oikein sujuvasti. Missähän se koira viilettää............

Yhtäkkiä tuli ikävä laittoman montaa ihmistä, mutta enemmän sillä hyvällä kuin huonolla tavalla. Vitsi mitä suunnitelmia mulla onkaan, kuhan pääsen Helsinkiin pyörähtämään. Mä mm. aion tuijottaa tiettyjen ihmisten naamoja taukoamatta ainakin pari päivää. Jos vaikka lähtisi sitten siitä suunnittelemaan ehkä jotain muutakin.

Sitä ennen sielunhoitoa Päivärannassa ja tällä kertaa ihan sen OMAN sielun lepuuttamista. Sitten ihan toisenlaiseen sielunhoitoon Savonlinnan oopperajuhlille. Uuuuuuuaaaaaaaa! Ja sitten Helsinkiin tuijottamaan niitä naamoja..................sounds like a plan to me!

Täällä Päivärannassa saa nauttia pikkusiskojen, isän ja äidin, isoäidin ja kummitädin seurasta. Varsinkin kummitädin näkemistä odotan kuin kuuta nousevaa, minun henkinen tuki on Suomessa kylässä<3. (Ja siis joo, me puhutaan tässä muutama seuraava päivä siitä Jeesuksesta sitten.) Kummitädistä joskus toiste lisää, oman tekstin arvoinen nainen.

Mielessä pyörii tulevat seikkailut, monien uusien ja vanhojen ystävien naamat, menneet kesän ilot ja surut, oma koira kainalossa, outoja pilviverhoja, takahuoneen katto, kirjahyllyt täynnä kirjoja, huoneissa tuoksuu koti, isän villapaita päällä ja Siljalta unohtuneet parittomat villasukat jalassa. (Palautan nää Silja kyllä, don't worry.) Epämääräisiä unikuvia ja pakottava tarve laittaa puhelin jo päälle.

Jo 24h tavoittamattomissa tekee päälle ihmeitä.

päivärantarauha part. 98467394

Viime yönä kävin istumassa laiturilla pari tuntia keskellä yötä ja fiilistelin vaan miten hyvin voi taas asiat olla. Joskus puoli vuotta sitten jos joku olisi mulle sanonut, että asiat järjestyy näin hyvin ja näin nopeasti, niin olisin varmaan nauranut muutaman tunnin päin sen toisen kasvoja. Ei olisi kannattanut.

Viime syksynä kävi kyllä aika kummallisesti. Jossain omien synttäreiden aikaan tuli lopullisesti romahdettua oman pään kanssa. Kaput. Joskus elämä läväyttää eteen aika monta pettymystä kerrallaan. Viime syksynä aivan liian monta pettymystä ja liian monta täysin puskasta tullutta ikävää asiaa kerralla.

Mutta hittolainen miten paljon sitä on viimeisen vuoden, ja varsinkin viimeisen 9-10 kuukauden aikana oppinut itsestään taas uutta. Löytänyt uusia asioita ja löytänyt takaisin sellaisia, jotka jo luuli unohtaneensa.

Joku fiksu tulikettu sanoi hyvin minulle kerran; henkinen kasvu ei koskaan ole kivutonta.
(Vaikka kyseessä taisikin silloin olla aivan jonkun toisen henkinen kasvu, kuin kummankaan meistä.)

laiskamato

Joo, hetken uskoin jo, että se kevät vihdoin tuli. Tänään sitten satoi lunta. Blööööääääh, riittää jo!

Mua on laiskottanu tän blogin kanssa oikein urakalla, en meinaa jaksaa kirjoittaa tänne juttuja, vaikka niitä päässä onkin (uskomatonta, mutta totta) ja jopa paperilla. Koitan etsiä jotain motivaatiota, mut en meinaa jaksaa vaan nähdä sitä vaivaa. Vähän sama kuvien kanssa. Niitä löytyy paljon, mut laiskottaa lisätä niitä tänne. Musta on tullut laiska bloggaaja, ha!

Yritän tällä hetkellä kovasti saada uutta huonetta järjestykseen. Vähän oon vielä vaiheessa, lähinnä noiden vaatteiden kanssa, joita en millään meinaa saada mahtumaan vaatehuoneeseen. Kannoin taas pari ikeasäkillistä vaatteita UFFin keräyslaatikkoon, ja silti noita vaatteita on ihan tuhottomasti. Enkä oikein enää tiedä mistä luopuisin. Tähän huoneeseen haluan myös seinät kuntoon. Oikeesti taas nuo kuvat ja kaikki roina seinälle, kun en niitä tuohon viereiseen huoneeseen saanut jostain syystä laitettua. Mä tarvitsen niitä juttuja joilla saa verhot paikoilleen, tai naulaan ne kohta kiinni.

Kesätyöt. Linnanmäki. Apua. Mukavaa porukkaa siel kyllä on, ja ulkotyöt on jees. "Vähän" vajottaa ajatus siitä, et pitäis olla kesä töissä. En mä osaa. Haluun reissata. Mut pakko. Kai. No, oon ainaki nyt päättäny tän kesän osalta näin. Kyllähän niitä tulee sitten lisää. Tuleehan? (Ihanku se töihin meno ois joku maailmanloppu tän kesän osalta, siltä ainaki tuntuu. Ärsyttää. Sekä se, että pitää mennä töihin ja se, että se töihinmeno ärsyttää.)

Tuskailen kouluhommien kanssa aika urakalla. En oo kyllä tätä vuotta vetäny mitenkään täysillä, syystä sun toisesta. Hulluna juttuja rästissä, ja jossain vaiheessa meni motivaatio koko alaa kohtaan ihan täysin. No, motivaatio löytyi takas, nyt pitäis sit vaan koota kaikki hommatkin kasaan. En kyllä jaksa ottaa mitenkään hulluna stressia, meen omalla vauhdillani sano maikat tai kela mitä tahansa. Nii perkele. Eniten tuolla koulussa edelleen vituttaa, että opiskelu on powerpointtia toisen perään, tietokoneella istumista ja tuubia, mitään ei kirjoiteta käsin, eikä yhtäkään oikeeta kirjaa lueta. LAÖSDNAKJDGBKAAKLSDLSKGLAJDF ASD.

Äidin ostama saippua tuoksuu aivan järjettömän hyvältä. On ikävä Päivärantaan ja pikkusiskoa. Sain ensimmäiset rusketusrajat Rovaniemellä pääsiäisenä. Tekisi mieli vappuna juoda kiljua. Tuntuu aika usein, että päässä on iso reikä. HTC on kumma kyllä vieläkin elossa. Arizona Blue White Tea on liian hyvää. Sain tänään loppuneilla leffafestareilla (Season film festivaaaal) perseen ja selän kipeäksi Bio Rexin tuolien takia. Mulla on epämääräisiä sormenpään kokoisia mustelmia ympäri kroppaa iha hulluna. Värjäsin yhden lempipaitani vahingossa keltaiseksi. KELTAISEKSI. Ensi viikolla pääsen katsomaan Semmareita! Kädessä oleva vihreä teksti ei vaan kulu millään pois. Kirjoitin pitkän listan.

päivärantarauha

Kävin tossa reilu viikko sitten isän kanssa Päivärannassa. Kävin sanomassa kesälle heipat ja toivottamassa syksyn sinnekin tervetulleeksi. Oli haikea vuorokausi, kun katseli luontoa joka valmistautui talveen, mutta ei niiden kaikkien värien keskellä voinut kovin pitkään haikeilla.

Jossain määrin jopa jännitin isän kanssa kahdestaan sinne lähtemistä. Isä täytti 20. päivä 49 vuotta. Ei kyllä uskoisi. Kaikki sanoo, että se on tosi nuori isä, mutta minä väittäisin sitä silti kolmekymppiseksi. No, sitten mä olisin 3-vuotias. Damn, ei ehkä sittenkään.

Kaikki kliseiset "viimeinen kesämökkiviikonloppu" -jutut piti tietysti tehdä, sen lisäks käytiin piiiitkällä kävelyretkellä meidän metsässä, murtauduttiin meidän omaan peräkärryyn, pestiin peräkärry, tehtiin puukuormaa ja haukuttiin kovaan ääneen telkkaria. Kaiken lisäksi missään ei nuku niin hyvin kuin tuolla. Mulla ei oo pitkään aikaan ollut niin levännyt olo, kuin sen vuorokauden jälkeen. Tämän kaiken lisäks isän kanssa on ihan mahtavaa vaan jutella. Ihan mistä sattuu, politiikasta perheeseen ja elokuvista sienilajeihin.

Isoäiti oli isällekin sanonut, että "miten niin aurinkoisesta lapsesta tuli tuollainen". Sitä me sitten isän kanssa yhdessä ihmeteltiin, että miten me nyt molemmat ollaan tällaisia. Tällaisia perusonnellisia hölmöjä, jotka tajuaa missä maailma menee, niin hyvässä kuin pahassakin. Elämä jättää jälkensä ihmisiin, ei me voida olla enää sellaisia valkohiuksisia pikkulapsia, jotka ei tiedä pahasta maailmassa mitään, eivätkä ole koskaan siihen törmänneet.

Isällä alkaa olla hopeaa hiuksissa, mutta kultaa sydämessä.

kuulemma peräkärryn pesemistä ei tarvitsis vetää taiteiluks

hulluna törkeen kokoisia etanoita, edelleen.

isä nauroi kun kävin etsimässä aarretta

toi murroslohkare on pienen omakotitalon kokoinen, ihan sairas näky, ja jostain hevonhelvetistä jääkauden mukana tullu

ah

hetki, jolloin maailma painoi liikaa (tai oikeastaan sen jälkeen, kun päätin ottaa vielä kuvan)

pojat yritti hakea mut baariin, ei pahemmin kiinnostanu

sinisiä ovia ja paljon valokatkasimia ja peilejä

siskotkin löytyi

Päivärannassa oli myös hetki, jolloin maailma painoi liikaa. Istuskelin itsekseni rannassa ja mietin, mihin suuntaan se elämä tästä oikein lähtee. Helpotti vaan möllöttää pitkään paikallaan ja miettiä pää puhki sitä, mihin se elämä oikein aikoo minut viedä. Ei sillä, että keksisin jonkun ratkaisun, tai haluaisin edes tietää.

Välillä on vaan kiva miettiä, pelätä, arvailla, toivoa, haaveilla ja nähdä tähdenlento.

päiväranta

Kävin kesän pakollisen viikon (olisi saanut olla useampikin) hengähtämässä Päivärannassa, ja otin Aten mukaan. 

Siellä pyöri myös isoäiti, isä ja kummitäti. 

Parhaita paikkoja maailmassa.

käytiin aten kanssa kahvilla

sama kahvila ja vieraskirja !

sellanen ihan pikkunen etana

kävin myös isoisän haudalla. yks myös näteimmistä hautausmaista mitä on.

mun ehdottomia lempikuvia atesta kesältä hihii

ne ihmetteli jotain ötökkää ruokapöydässä