päivärantarauha part. 98467394

Viime yönä kävin istumassa laiturilla pari tuntia keskellä yötä ja fiilistelin vaan miten hyvin voi taas asiat olla. Joskus puoli vuotta sitten jos joku olisi mulle sanonut, että asiat järjestyy näin hyvin ja näin nopeasti, niin olisin varmaan nauranut muutaman tunnin päin sen toisen kasvoja. Ei olisi kannattanut.

Viime syksynä kävi kyllä aika kummallisesti. Jossain omien synttäreiden aikaan tuli lopullisesti romahdettua oman pään kanssa. Kaput. Joskus elämä läväyttää eteen aika monta pettymystä kerrallaan. Viime syksynä aivan liian monta pettymystä ja liian monta täysin puskasta tullutta ikävää asiaa kerralla.

Mutta hittolainen miten paljon sitä on viimeisen vuoden, ja varsinkin viimeisen 9-10 kuukauden aikana oppinut itsestään taas uutta. Löytänyt uusia asioita ja löytänyt takaisin sellaisia, jotka jo luuli unohtaneensa.

Joku fiksu tulikettu sanoi hyvin minulle kerran; henkinen kasvu ei koskaan ole kivutonta.
(Vaikka kyseessä taisikin silloin olla aivan jonkun toisen henkinen kasvu, kuin kummankaan meistä.)

toukokuu

No oho. Toukokuu vaan meni, hups vaan ja katos.

Työt alkoi. Linnanmäki paljastui mukavammaksi paikaksi kuin mitä osasin odottaa. Odotin aika karuja juttuja. Kävin parhaissa UG kekkereissä miesmuistiin Helsingissä. Huhhuh. Nautin pikkusiskon seurasta laittoman paljon. Ikävöin sitä myös liikaa. Löysin eräät kalliot uudestaan. Pölähtänyt kaverin kämpille aamupäivällä nukkumaan ja uskoutunut salaisuuksista Tin Tin Tangon terassilla. Kävin ehkä parina päivänä koulussakin. Juhlin siviilipalveluksen loppumista. Juhlin sitä pitkään. Vietin ensimmäisen kesäalppari-illan. Silittelin poliisihevosia. Vietin festivaalia kadulla ja ostin pitkästä aikaa salaattia kaupan ruokatiskiltä.

Pyöritin tulia ja unohdin muiden elementtien olemassaolon. Pyysin vapaapäivää ja järkytin leffamaullani. Huolestuin välimatkoista ja ikävöin etukäteen. Haaveilin reissusta, mutten halunnut lähteä. Menin monta kertaa nukkumatta töihin, mutta kotiin vain väsyneenä. Löysin kodin kaverin sohvalta ja toisen patjalta. Ostin ruskean mekon ja unohdin pelätä. Jätin kameran pois ja lumouduin musiikista luolassa. Söin parhaita tortilloja ja löysin aurinkolasit. Unohdin maksaa laskut ja olen piirtänyt mielelläni. Piirtänyt paljon. Aloittanut kirjontatyöni ja  istuttanut kukkia ja vihanneksia. Viettänyt pitkiä aurinkoisia päiviä Linnanmäellä harmistumatta. Kironnut ajan kulumista ja saanut parhaita ajatuksia pitkään aikaan.

Olen katsonut peiliin hymyillen pitkästä aikaa ja lakaissut syksyn ja talven tuhkat.

Löysin silti tuhkistakin elämää.

yöllisiä energiapuuskia

Keskellä yötä saan tosi usein epämääräisiä energiapuuskia. Nyt mä tiskaan nyt mä siivoan vaatekaapin nyt mä järjestän hyllyt uusiksi nyt mä etsin sen ja teen tuon ja luonnostelen nuo ja kirjoitan blogiin ja sähköpostia ja ja ja

Mikähän siinä on, että nämä oireet vielä tuntuu pahenevan sillon, kun kämppis on mennyt jo nukkumaan? Hyvä siinä sitten sen nukkua jos mä alan ähistä ja puhista ympäri kämppää ja tehdä nyt kaikki ne miljoona asiaa, jotka on tekemättä ja jotka nyt sillä hetkellä tuntuu maailman tärkeimmiltä.

Mä aion nyt hillitä itseni. En ala riehua, enkä tehdä mitään hyödyllistä, mutta kovaäänistä. En nyt kyllä tosin tiedä, olisiko yksikään niistä asioista, joita kohtaan minulla nyt on inspiraatio, missään määrin hyödyllisiä. Keskityn nyt johonkin sellaiseen, joka ei aiheuta nukkuvalle sydänkohtausta. Kaivan sen luonnoslehtiön esille, kirjoitan siihen blogiin jotain epämääräistä, tarkistan huomisen työkamat ja koulukamat, piirtelen kesäkalenteria EEEEIIIiiIIII PAKKOPAKKOPAKKO saada teetä!

Teen ristiretken kohti keittiötä ja mustikkateetä, ei siitä järjetöntä meteliä tule eihän?

Yks lukija toivoi enemmän kuvia. No siinä sulle kuva kun olin menossa töihin. Olin hyvin luovalla tuulella ja muokkasinkin sitä vielä. Saatana!

Tämän päivän havaintoja oli mm. että appelsiini-vadelma mehutiiviste maistuu todella kummalliselta. Kissasta lähtee iha hulluna karvaa ja joka paikka onkin sitten kissankarvoissa. Vaatekaapit kannattaisi ihan oikeesti pitää siistinä, ettei vaatteiden etsimiseen menisi aina se 30min. Ulkona on kuin onkin vielä aika viileetä, vaikka kevätaurinko lämmittääkin ihanasti päivisin. Totesin, että blogi tarvitsee vähän uudistusta ja haaveilin myös erilaisista hiustyyleistä. 

Tämän yön energiapuuska laantui tähän tietokoneen viereen teen ja musiikin säestämänä. Viime yönä se pysähtyi läheisen mäen päälle tähtiä tuijottaessa. No, tiskaan huomenna ennen töihin lähtöä.