Ulkona tuoksuu syksyltä. Raikas ilma lipuu ikkunasta sisälle kämppään ja tuo mukanaan kaupungin ääniä. Takkutukkainen ystävä makoilee matolla ja pyörittelee käsissään lankarullaa. Jotkut saa tulla kylään ilmoittamatta. Ohikulkumatka kuulostaa kivalta, vaikka kiertoreitti kuvaisi paremmin. Pöydällä höyryää kaksi teekuppia ja tarjottimella on vielä muutama voileipä. Koko viikon vallinnut levollinen rauha kulminoituu tähän leppoisaan päivään. 
Tässä hetkessä on hyvä olla.

nii mitä mulle oikein kuuluu?

Kuuluu hyvää parempaa parasta ihanaa mahtavaa ja loistavaa!

Siinäpä ehkä tyhjennettynä koko homma, mut ehkä tässä vois jopa vähän enemmän avata asioita.
Muutin siis Helsingistä Kankaanpäähän tossa helmikuun alussa. Mulla on täällä aivan mahtava kämppis ja kämppä. Meillä on tilaa vaikka muille jakaa (tai sotkea urakalla) ja kämppä on just sen näköinen että täällä pari taiteilijaa koheltaa aika kiitettävästi. Jossain vaiheessa voisin jopa tänne blogiinkin tunkea kuvia tästä kämpästä... Vaikka päätös tänne muuttamisesta tuli tehtyä aika vauhdilla, niin en oo katunut sitä hetkeäkään. Enemmänkin vetistellyt onnesta ja kiittänyt kaikkia mahdollisia universumin voimia siitä, että tällainen mahdollisuus tuli. Hyvinkin pitkälti siitä saan tuota jousimieskämppistä kiittää. Purrhurr.

Tää vuosi on silti ollut ihan uskomaton (eikä se oo vielä ees lopussa!). On tullut merirosvoiltua ympäriinsä ihan hulluna, kirjotettua järjettömiä määriä, taiteltua yksin ja muiden taiteilijoiden kanssa, tehtyä töitä, reissattua ja vaan möllötettyä kotona. En vaihtais hetkeäkään mistään hinnasta. Ja parasta on se, et vaikuttais että tää fiilis elämästä vaan tulee jatkumaan. Onnellisuutta onnellisuuden perään.

Moni asia muuttui kevään aikana, varsinkin ihmissuhdeiden kohdalla, mut välillä asioille ei voi mitään. Ihmiset muuttuu. Elämät muuttuu jatkuvasti, mut välillä elämänmuutokset muuttaa myös ihmistä. Sit se ihminen johon oot joskus tykästyny ei ehkä olekaan enää se sama tyyppi, jolloin tunteet muuttuu. Ja silloin on aika jatkaa eteenpäin. Tarkoituksena ei ole jättää ketään taakse, mutta tietynlaiset tunteet jää silloin väkisinkin menneisyyteen. Eikä ne muistot sieltä hirveesti lämmitä, vaikka kuinka kauniita ja ihania ne olis.

Aloitan tammikuussa artesaaniopinnot täällä Kankaanpäässä ja tässä tän vuoden puolella on tullu hypittyä töiden ja ihmisten perässä aika hienosti ympäri Suomea. Just vasta lonkeroisen (kämppis) kanssa juhlistettiin (aika urakalla...) sitä, että oltiin jopa melkein viikko yhtäaikaa kämpillä. Sitä kun ei ole tapahtunut sitten toukokuun lopun jälkeen. Mitäs me reissunaiset. Mut joo, oon koulupaikasta aivan järjettömän innoissani, sain vastauksen tossa viime perjantaina, ja oon sen jälkeen vaan hyppinyt ilosta seinille, vaikka mun ois pitänyt tehdä miljoonaa muutakin asiaa...

Kuten esimerkiksi pakata. Mä meinaan häivyn tästä Helsinkiin 2 päivän päästä. Ja siellä ois tarkotus sitten olla siihen asti, kunnes 5.12. lähtee lento kohti USAa. Huhhei, kyllä sitä onkin odotettu. Siellä sitten 5 viikkoa ja seuraavana päivänä paluusta suoraa koulun penkille. Toimii.
Mutta silti ennen sitäkin on miljoona asiaa to do -listalla ja miljoona ihmistä näkemättä. Ja niin, oishan tossa sitten taas noi synttäritkin. Taasko se on vuosi mennyt? Hullua. Ja silti niin ihanaaaaaaa!

Hassua miten kesällä tutustuu ihmisiin. Tuohonkin hassuun olentoon tutustuin liftatessa tien varrella. Satuttiin vaan olemaan samassa paikassa liftaamassa, ja tuossa se nyt soittaa kitaraa sohvalla. Onnistuttiin viime yönä nukkumaan melkein 8 tuntia (joka on mulle ihan hullu määrä), vaikka varsinaisesti taidettiinkin nukahtaa vasta aamun tunneilla. Pitäis varmaan mennä hakemaan jääkaapista eilistä ruokaa, ja alkaa keskittyä tuohon pakkausoperaatioon. Huhhei mikä homma. Alkaa olla jo aika pimeetä, mut onneks vaatehuoneessa on valot. 

Ehkä saan myös ton ihanan olennon tuosta aivopestyä avuksi.

päivät täynnä onnellista elämää

...ja ihania ihmisiä ja ihanaa kämppää ja ihanaa ihanaa ihanaa !

Kaikki tuntuu aika hyvältä.

Nää huopikkaat jalassa tuntuu hyvältä, matto mahan alla, kummitädin lähettämät legginssit jalassa, sielunsiskon antama paita ja kirpparilta löynyt huppari. Long-lost brother höpöttelee mukavia musiikista lärvikirjassa ja oltiin onneks molemmat sitä mieltä, et mun reissua kannattaa siirtää. Liian kiire, enkä mä halua hosua. En juuri nyt. Ja haluan myös oikeesti viettää kunnolla aikaa sitten siellä jenkeissäkin. Can't wait. Perustin hassun facebookryhmän tulisielunsiskoille, valitettavasti oon tajunnu lärvikirjan ryhmien hyödyllisyyden. En siis taida päästä ihan heti lärvikirjasta eroon. En nyt oikeastaan ole viimeaikoina enää halunnutkaan. Siinäpä on. Ja halusin meille neljälle oman höyryämispaikan lärvikirjaankin, kaikki kun on niin kiireisiä ja seikkailijoita ja vaikka ja mitä, mutta ollaan onneks myös aktiivisia hörhöjä lärvikirjassa. Vaihtelevasti, mut silti. Oon suunnitellut joululahjoja ja tehnytkin jo osan. Saanut tavaroita seinälle, mutta pitänyt kaksi seinää ihan tyhjänä. Purkanut teltan ja hakenut kotoa ison ison ison viininpuna-mustan maton. Pehmeän. Maailmankartta ja suomenkartta on päässeet taas seinälle ja edelleenkin tarvitsen Heurekasta sen julisteen linnunradasta. Then it's perfect. Kummitäti ja isotäti on tulossa joulun jälkeen Suomeen. Ihanaaaaaaa. Ja taas kerran sain sellaisen paketin kummitädiltä, ettei järkeä. Mahtava nainen. Ei kukaan osaa ostaa mulle noin hyviä lahjoja. Mitähän vielä. Isoäidin ja isoisän antama seinäkello raksuttaa mukavasti ja katselin tuossa paperikuvia läpi. Pakko tilata niitä lisää, oon suunnitellut sitä varmaan laittoman monta vuotta. Tänä talvena mä sen hoidan, piste. Laitoin susipojalle viestiä kun sitä vedet silmissä muistelin parvekkeella ja arvasin, että tällä kertaa se jopa vastaa aika pian. Hupsista vaan. Leijonakuninkaallekin tuli paljastettua jänniä juttuja tekstiviestillä eräs päivä, ja joku päivä tässä se lupas tulla pyörähtään kylässäkin. Staminapoikakin kävi kylässä, ja minä taisin näyttää "haudasta nousseelta kuolleelta morsiamelta". En kyllä epäile. Tulisi nyt pian vaan kahville, niin päästäisiin oikeesti juttelemaan ihan kunnolla. On tullut katseltua läpi molempien pikkusiskojen yo-juhlakuvia vaikka kuinka paljon. Toinen on kaunein ylioppilas ja toinen söpöin, mitä oon ikinä nähnyt. Ihanat. Vielä kun löytyisi se sininen ohjain jostain... Ja 23 ja 42 vainoaa mua edelleen. Vai suojelee? Mä en tiiä mistään mitään, hämmentäviä keskusteluja ja sarjassamme mitähäh, mut merirosvoinkkarit on silti paras kerho ikinä. Ettäs tiedätte.

Whää. Elämä on ihan liian mahtavaa. Ja nyt mä kyl alan tekemään jotain muuta ku kirjottaan tätä. Pitää vielä ainakin käydä vaatteet läpi ja laittaa huomisen pyykkivuoron pyykit valmiiksi. (Koska en varmasti jaksa sitä aamulla tehä....................)

Ja tekstiä ois taas paperilla sellane viismiljoonaabiljoonaa sivua, mut vihaan tän näytön tuijottamista, eli jonkin aikaa taas menee että ne tänne joku krapulapäivä filosofiadarrassa kirjoittelen.

ah pois täältä

H-hetki lähestyy. Oiskohan tää ensimmäinen kerta ns. lapsuuden jälkeen kun oikeesti odotan synttäreitäni? "Haluuks pitää röökitauon jossain vaiheessa?" Toinen hakkaa Haloa ja kolmannen sämpylä näytti ihan meteoriitilta. Vähän on sellanen olo, et ois asunut kohta viikon päivät vilkkaan ja lystikkään kanssa saman katon alla. Siitähän se härdelli vasta syntyisikin, jos täällä vielä olis paikalla kun unelias ja nuhanenä pamahtaa muutaman päivän päästä paikalle. Ihania pönttöpäitä talo täynnä. 

Mutta tämä Alice lähtee pian uusille vesille. Fin by me. Comeback kill. 

Kyllä minä joku päivä vielä aion käyttäytyä hyvin.

tänään on hyvä päivä 13:23-14:42

Mietinkin ettei numerolla 14 vielä ollut merkitystä. No, nyt muistan siitä aina tämän päivän ja tämän vuoden. Sen vuoden kun jotkut palaset vihdoin loksahtivat paikalleen ja meitsipoika täytti 23. Ja se vuosi, kun 42 pamahti kuvioihin. Ainahan minä oon tuosta numerosta tykännyt, mutta nyt sitä tosiaan on näkynyt joka saatanan paikassa. Yhtä paljon kuin 23. Oikea kämppis, oikea ystävä, oikea kämppä. Ja tuo vieressä jotain hömppäskifiä lukeva merirosvo. Hieno mies mutta paska akka. Huhhuh, välillä en oikein kestä sitä miten hauskaa mulla on itsekseni. Ahhahahahah galadriel tulee Helsinkiin! Sydän pakahtuu. Onneks en pääse kirjoittamaan blogia suoraa tietokoneelle, KOSKA TÄÄ ON SALAISUUS. Siis mikä on? No tuo äskeinen. Siis se et galadriel tulee? Mut eihän kukaan tiiä kuka se on? No tietääpäs ku kerrot tästä lapin prinsessasta varmasti kaikille jotka vaan vaivautuu kuuntelemaan. No niinpä, mut kuinka moni tässä maailmassa oikeesti enää vaivautuu kuuntelemaan toisiaan? Dude, i see your point.

Ja nyt iski hullu ikävä feeniksiä, täytyypä laittaa sille joku urpo whatsappviesti, harmittaa hulluna ettei selvinnyt viime reissulla Kemiin asti. Ja tuolta tuuliketulta tulee vuorostaan sellasta juttua whatsappissa, että vaikee pitää naama näkkärillä. Kirjastossa kun pitää olla hiljaa! Haha katoitpas. Tuulikettu ja tulikettu, huuhhuh mie niin tuun päissäni soittamaan ristiin näille kakkiaisille. Mutta palataan nyt asiaan. Oliks mulla asiaa?

Niin joo, se 42. Astrix - On Fire. Siltä kyllä tuntuukin. Tänä syksynä on kyllä löytynyt hyviä palasia palapeliin. Alkaa ihan näyttääkin joltain tää sekamelska. Sopivasti tulta että saa syödäkseen ja maata, että on edes jalat välillä maassa kun pää tässä on ollut pilvissä jo pari kuukautta. Teemaviikot.

Ja syökää paskaa te, jotka ootte pilanneet multa pilvi-sanan. Nii. Syökää kissankakkaa! ...tiedän mistä sitä löytyy! ...no niin, menipä taas. (EIKÄ MENNY!!!)
ps. punk to funk!

kuvasaldoa alkuvuodelta

Tässäpä lempiotoksia tammikuusta toukokuun loppuun.

Keräsin ruskalehdistä auringon seinälleni ja kaipaan liikaa sitä oikeaa. Mietin miksi palmuni tekee ikkunan edessä kuolemaa samalla kun itse hautaudun syvemmälle uneen. Hukun vieraan pojan harmaisiin silmiin ja lähden väriterapiaan lankataivaaseen. Maalaan taulun valmiiksi ja itken kun ruoka palaa pohjaan. Sidon lankaa hiuksiini ja palaan takaisin punertavaan.

Kävelen höyryävän teekupin kanssa ovesta sisään. Huone tuoksuu suitsukkeelta ja oma naama mustikalta ja laventelilta. Käsissä tuoksuu ihanan tytön antama revontulisaippua ja mieltä lämmittää pojan höpöttelyseura. Kohta saan hassun piponikin valmiiksi. Tuhahdan järjettömän sotkuisille lankakerilleni, minä voitin ähää! Huoneessa vallitsee edelleen vaatekaaos ja monet koriste-esineet ja seinille menevät jutut odottavat vielä laatikossa ja paperikassissa. Minä odotan sopivaa fiilistä.
Vino peili vääristää peilikuvan hassuksi. Rovaniemellä sidoin hiuksiini villalankaa, vaikka piti kutoa siitä langasta pipo. Naurahdan peilikuvalle ja tykkäilen pellehousuistani. Rovaniemen kirpparit ei petä. Otan kaulakorut pois kaulasta ja leikin varjoilla hetken. Meinaan kiljahtaa ilosta kun poika soittaa Intiasta ja mietin mistä se on keksinyt prepaidini numeron. Lattialta löytyi täysi vesipullo, ja muistan yhtäkkiä kastella myös palmuni.

Etsin jo hukkaamani teekupin ja totean, että tee on kylmää, mutta maistuu edelleen herkulliselta. Sammutan yhden biisin jälkeen musiikin ja avaan vähän ikkunaa. Raikkaassa ilmassa on niin paljon mukavampi nukkua. Kappas, tänään taitaa olla täysikuu. Muistelen moneltako huomenna pitää olla koululla ja tarkistan että herätys on päällä. No, ne kaikki viisi herätystä.

Sammutan suitsukkeen ja kaivaudun kolmen peiton, seitsemän tyynyn ja kuuden pehmolelun sekaan sänkyyn. 

Miten onnellinen sitä voikaan ihminen olla.

Toi yksi tossa nukkuu hymyssä suin. Ei oo mitään ihanampaa katseltavaa just nyt. Kaikki höyrypäät rauhottu hetkeksi. Paitsi minä. Kuinka yllättävää. Yksi laulelee omiaan kitaran kanssa. Muka joo tajuissaan. Pännäinen. Missäs helvetissä se on? Junan virkailijat taitaa vähän pelätä meidän loossia. No, en ihmettele. Kaks rastapäätä nukkuu toisiaan vasten, toiselta about valuu kuolaa suusta. Nyt se laulaa kitaran kanssa Jason Mrazin biisejä. Freedom song herranjumala! Känniääliökin miettii, jos ravintolavaunu jo aukeaisi. Ai ei? No se sitten kaivoi jallun repusta. Vanhoja AKLn pinssejä. Ah. Mistä näitä ihmisiä oikein löytyy? Puhelimeen tuli viesti, pojan luo löhöämään aamulla! Ei vitsi, tämähän paranee vaan. En tiedä miten päin olisin. Pakko rauhottua, mitä tää tämmönen levottomuus oikein on? Piilarit pyörii päässä? Mölytäänkö me? Ei. Ei. Kaikilla kaikki hyvin? On. "Inari rauhotu!" 

Tanssahtelin loossia ympäri ja yritin saada röökiseuraa. Ei sit saatana. Meen yksin ah niin ihanan ipodin kanssa. Mietin koulua, ystäviä, helsinkiä, rovaniemeä, tulevaisuutta, nykyhetkeä, perhettä, musiikkia ja elämää. Tipahdan jaloiltani siitä ajatuksesta, ettei se meteoriitti tipukaan ehkä tähän päähän tänään.

oulussa lepäämässä

Kämpässä haisi krapula. Miten näin kauniissa kämpässä voi haista krapula? Jaha, tytöt on ollu juhlimassa. Minä se vain melkein myöhästyin junasta Oulussa ulos. Tässä hetkessä maistui seikkailun alku, vaikka ilmassa tuoksuikin vanha viina ja vaikka edellisenä yönä ei tullut nukuttua melkein ollenkaan. Hiljaista kuulumisten vaihtamista minun maatessa lattialla ja toisen tytön sohvalla ja toisen sängyllä. Taaskaan en osannut puhua tarpeeksi hiljaa krapulaisille korville. Sovittiin kämpän omistajakrapulakalan kanssa, että löhötään koko päivä. Hyvät yöunetkin seuraavana yönä eivät tekisi pahaa. Elokuvia ja mässäilyä tiedossa tämän sankarin kanssa, sekä oululaispojan kanssa kahvittelua jonkin ajan päästä. What more could I ask for?

Oulussa tuli mässättyä, katsottua monta leffaa ja nukuttua parhaat yöunet moneen viikkoon. Istuttiin Jasmiinan kanssa satamassa, pyörittiin kaupoissa, suunniteltiin reissua ja vaihdettiin kuulumisia. Juhoakin näin pitkästä aikaa, mutta tietenkin unohdin ottaa jäbästä kuvan, kuten aina.