keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

hupsista saatana (taas kerran)

Voi elämä minkä teit.

On kummallista miettiä, miten pienessä ajassa sitä voi tapahtua ihan hulluna asioita. Hulluna asioita, joita ei varmastikaan oikein vieläkään sisäistä. Tapahtuuko näin oikeesti? Ja vastahan se toisaalta kohta tapahtuu. Mutta se olo siitä, että kohta tapahtuu, on aika herkullinen.

Kun on melkein kuukauden Rovaniemellä pyörinyt, saa huomata miten moni asia on hypännyt päälaelleen. Hups vaan ja heippa Helsinki (kohta me silti nähdään hetken verran) ja hyvää huomenta Rovaniemi, niin minäkin sinua.

Muuttaminen on yllätys yllätys ollut suurin päätös, joka tämän reissun aikana on tullut tehtyä. Onhan se päässä pyörinyt jo viime vuoden puolelta, mutta nytpä se ajankohtakin selkeytyi.

Hyvin pian sitä vaihtaa paikkakuntaa Helsingistä Rovaniemelle. Paikasta, jonka sanotaan olevan jatkuvasti hereillä, paikkaan, jota monet kuvailevat kuolleeksi. En oikein tiedä kummat ovat sokeampia.
Edellisen talven jälkeen sitä on taas kerran viisaampi. Ymmärtää itseään enemmän, joten tietää myös mitä juuri nyt haluaa. Mitä minä juuri nyt tarvitsen.

Tätä minä tarvitsen.

Päässä pyörii miljoona pelkoa, mutta samalla miljoona onnellisempaa asiaa. Tuntuu, että on tapahtumassa jotain mielenkiintoista. Nyt minä kokeilen elämään täällä. Moni on sanonut minun tekevän elämäni suurimman virheen, ja vielä useampi ollut yhtä onnellinen päätöksestäni kuin minä itse. Ymmärrän kaikkia.

Samaan aikaan tuntuu vapauttavalta ja levolliselta. Siltä, että päästää irti, hyppää tuntemattomaan, mutta pää pysyy pinnalla. Mieli ei ole aivan murheeton, mutta se on taas löytänyt rauhan.

Aivan uudenlaisen rauhan.

Ei kommentteja: