käsikirjoitettuja tilanteita?

Ihmisiin tutustuu välillä ihan vitun kummallisista sattumista johtuen. Tuntuu et ne tilanteet on jotenkin jonkun täytyny käsikirjoittaa (syytän Joulupukkia), koska ne vaan on niin uskomattomia, että miettii miten se voi olla mahdollista, ja että jos olisi siinä tilanteessa tajunnut mitä vielä tulee tapahtumaan, niin olis hämmentänyt ihan vitusti. Hämmentää näin jälkeenpäinkin, mutta päälimmäisenä tulee semmonen ”ah elämä on ihanaa ja täynnä yllätyksiä ”-henkinen humala. Koko yön näistä ja muista jutuista kettusiskon kanssa kälistyäni ajattelin jakaa tätä ilosanomaa tännekin.

Nojoo, kettusisko. ”Vittu sulla on iiiihanat hiukset.” Tätäpä olin humalassa tälle tytölle selittänyt jatkuvalla syötöllä. Menin ystävän kanssa moikkaamaan kettusiskon kaveria, josta ei hirveesti ollut seuraksi, eikä omastakaan ystävästäni, niin olin valinnut uhriksi tän törkeen hurmaavan punapään.

Stam1napoika hmm joo. Muistan et tää urpo istui mun paikalla junassa ja sillä oli tosi vanha Stam1nan paita päällä. Käskin pois mun paikalta junassa ja hetken päästä sitä jo sovittiin porukan kanssa yhteistä taksia Jurassic Rockin alueelle juna-asemalta. Mullon ikävä sitä paitaa.

Isoveljeen tutustuin Stam1napojan kautta, se halus kertoa yhdestä mulle tapahtuneesta jutusta sille, ja lähteä yhdessä lahtaamaan ihmisiä. 

Pössö, nojoo, kuten aikaisemmassa blogitekstissä luki, tämä herra ties mitä pössö tarkoittaa kun kovaan ääneen kirosin yhdellä tapahtumalla, ettei sitä kukaan tajua.

Mr. Jones halusi tietää miks 12-vuotias tyttö tuijottaa kukkakaupassa pitkään kukkia. Vastaus oli ”mullon huono päivä, imen hyvää fiilistä kaikista näistä tuoksuista ja väreistä”. Kuulemma tämän takia muhun halusi sitten tutustua, vaikka oli itse sillon 18.

Reetu, toinen kaveri etsi itselleen kirjekaveria netistä ja randomilla linkkasi mulle mesessä (joojoo silloin käytin vielä meseä uh ah) jonkun ilmoituksen ja sano et kirjota sä vaikka tolle. Trallallalaa onneks kirjoitin. Harmittaa ihan helvetisti, etten oo kohta puoleentoista vuoteen nähny tätä neitiä, mut väleissä ollaan edelleen ja kovasti nyt yritämme järkätä treffit.

Herra jolle en keksi hienoa salanimeä mwahhaha oisko ”fuck reality”?, noh sanotaan vaikka näin et hyvä että lähdin toisen ystävän kanssa katsomaan miten paska paikka se Sodankylä loppujen lopuksi on. Kyllä, se on perseestä. Kaikki sieltä tuleva kuitenkaan ei.

Elämäntapaintiaaniveli (joo meitä molempia liitossa kutsuttiin elämäntapainkkareiks). Hmm no, kannattaa pistää virallisessa paikassa Scandinavian Music Groupin tilalle soimaan Infected Mushroomia. Joku halusi tietää kuka saatana sen biisin laittoi soimaan.

Hawk. Kannattaa jutuillaan paljastaa kuinka nörtti on ja aloittaa tyynysota nörttipojan kanssa.

Colli. Kannattaa ottaa hallitukseen tyttö joka tulee paikalle tukka hulmuten ja poistuu yhtä nopeesti kun tulikin, mut ehti tehdä pysyvän vaikutuksen siinä välissä.

Lapista, se oli ainoa asia jonka tästä pojasta muistin kun se mut facebookissa lisäsi kaveriksi. Melkoinen trollaaja ja häirikkö, mut sekös ihmisessä ihastutti (ja ihastuttaa edelleen ja on se livenäki kiva mwahhahaha.)

Porukan hiljaisimmalle kannattaa päättää ruveta avautumaan kaikesta mikä reissussa on päin persettä ja miksi muut on perseestä. Sieltä löytyi jätkä joka oli samaa mieltä, kaikkea muuta kuin hiljainen, ja veti sarkasmillaan mut onnesta sanattomaks.

Tsunami, noh yhteisten kaverien kautta tämän tytön kanssa samaan paikkaan, mut yhdessä kirottiin luonnonkiharia hiuksia. Ne on muuten edelleenki perseestä.

Erääseen murupullaan tutustuin koska pikkusiskollani ja sen pikkuveljellä oli jotain epämääräistä sekavaa ties mitä, jota en ees tarkkaan muista, mut ihme sattumien jälkeen huomasin tämän asian takia juttelevani tän herran kanssa.

Tässä ehkä mieleenpainuvimmat tapaamiset. Sitä vaan miettii miten pienistä asioista elämä on kiinni, ja miten paljon muistoja ja asioista ois jäänyt kokematta ja kuulematta jos ois tehny asiat yhtään eritavalla. Hassua, että kaikki mun elämäni tärkeimmät ihmiset löytyy tältä listalta, toiset tärkeämpiä kuin toiset, mut ketään en vaihtaisi, ja kauhistuttaa ajatellakin, että jos en olisi johonkin näistä tutustunut. Hulluja yhteensattumia, ei mitään ”oltiin samalla luokalla koulussa”, ”perhetuttujen lapsi” tai ”työkaveri” –meininkejä, joissa ei sinänsä ole mitään vikaa, ei sillä ole väliä miten huippuihin ihmisiin tutustuu, kuhan tutustuu, mutta itse jaksan ihmetellä miten kummallisesti olen parhaisiin tyyppeihin törmännyt. Siihen vielä päälle se miten onnellinen oon siitä, et nää ihmiset on elämässä, ja hetkellisesti se tuo hulluna valoa paskamaiseen tilanteeseen, kun kuitenkin näkee ympärillään sen, minkä takia se kaikki on aina kestämisen arvoista ja ne, jotka tekee elämästä siedettävää.

Voi elämä mikä kuva, mut tällainen on fiilis ja satuin tän kuvan muistamaan. Vanha kämppä mwah. Ja mietin hirveesti laitanko tähän tekstiin tunnisteeksi "elämärakkaus", koska elämärakkauskohtaus mulla on. Se on kiva fiilis, kannattaa kokeilla. Ja jaksan itsekseni tässä käkättää kun keksin ihmisille aina nerokkaita sala-/lempinimiä. Menenpä nyt vihdoin onnellisena käkättämään itseni unten maille. Vittu. Naurattaa liikaa. Hakeudun hoitoon.