Pelkoja. Tässä nyt sinänsä ois montakin tapaa vastata. Voisin mainita vaikka tiskivesikammon tai lavuaarissa oleviin ruuanjämiin koskemisen. Tottakai voisin listata myös asioita niinkö ilmastonmuutos
tai murhaaja pimeällä kujalla, mutta tästä tuli nyt tällainen.
Katkeroituminen
Tätä on jotenkin tosi hankala nimetä, koska se pitää sisällään niin paljon. En halua katkeroitua, enkä muuttua ihmiseksi joka on jatkuvasti/helposti vihainen, en kantaa kaunaa enkä muuttua kyyniseksi pessimistiksi. Mie en halua katsoa tätä maailmaa sellaisten lasien läpi, enkä halua elää niin raskasta elämää muutenkaan. Osaan olla monesti ihan naurettavan optimistinen ja naiivi, mut en luopuisi kummastakaan piirteestä mistään hinnasta.
Yksinäisyys
Aika selkee, ja varmasti aika monen pelko. Täytyy muistaa että yksin oleminen ja yksinäisyys on kaksi täysin eri asiaa. Yksinäisyys on pelottavaa, kun se on tunnetila. Kun tuntuu yksinäiseltä/unohdetulta/samantekevältä. Sellainen vähitellen rikkoo ihmisen.
Tulevaisuuspommi?
Tämän pelon nimeäminen on vielä hankalampaa. Mutta olis ihan hirveetä löytää itsensä vuosien päästä (oli se sitten 2 tai 35 vuotta) sellaisesta tilanteesta jossa ei todellakaan haluaisi olla. Ympärillä ihmisiä joista ei oikeesti välitä ja työ josta ei tykkää eikä yhtään aikaa tehdä niitä asioita joita oikeesti rakastaa. Ettei oikeestaan enää edes tietäis mitä/ketä rakastaa. Pelkään sitä kauhun tunnetta, kun tajuaisi, että koko oma elämä on valhetta. Sitä fiilistä kun on loukussa.
Kaikki mun tähän listaamat pelot on loppujen lopuksi ihan estettävissä. Sinänsä "helppoja" pelkoja. Eivät pääse lamaannuttamaan kovin pahasti koskaan. Mie oikeesti voin vaikuttaa siihen, tuleeko näistä koskaan mun nykyhetkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti