lauantai 16. helmikuuta 2019

hei helmikuu tuli jo

Mihin tää aika oikein menee? 

Sinänsä vähän tyhmä kysymys, koska mulla on hyvinkin selkeä fiilis siitä mihin kaikki aika on mennyt. Mie olen ollut ihan uskomattoman onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Kirjoitettuakin on tullut, mutta jotenkin en vaan saa niitä ajatuksia tänne blogiin asti siirrettyä. No, silloin tällöin millon huvittaa, eipä tästä nyt mitään stressia ole tarkoituskaan ottaa. On ollut niin ihana vaan olla olemassa, ettei siitä ole jaksanut kokoajan olla päivittämässä. On vaan nauttinut. (Plus on vähän eri asia postata nopeasti kuva jonnekin silleen "jee kivaa", kuin alkaa ihan jotain muka järkevää tekstiä kirjoittamaan.)

Loppuvuosi meni ihan hujauksessa vaan ohi kaikkien koulu- ja työjuttujen kanssa (jee valmistuin!), sekä vaan tehdessä asioita joista tykkää. Niin moni asia päässä ratkesi tiettyjen asioiden ratketessa loppusyksystä, ja asiat ja elämä on ollut taas niin paljon kevyempää. No, ei kukaan ole sanonutkaan että jälkiviisaus olis joku vitsi.

Vuosi vaihtui tähtien alla Itävallassa, ja uusi vuosi 2019 on lähtenyt käyntiin melkoisella rytinällä. Oma arki keskittyy nyt pelkästään Tampereelle (joka on muuten aiiiiiivan ihanaa), sekä muille paikkakunnille kun niin itse haluaa. Ei enää jatkuvaa raskasta viikoittaista hyppimistä kaupungista toiseen. Omien työjuttujen kanssa menty vauhdilla eteenpäin ja edessäkin on vielä ihan käsittämättömän mahtavia juttuja. Sekä tuottajapuolella että käsityöhommissa. Tuotekuvauksiakin on tehty ja ties mitä. Oon saanut tietyt harrastuksenikin takaisin elämääni kun pysyy enemmän samalla paikkakunnalla ja tarjontaa täällä on. Kotona viihtyy edelleenkin ihan naurettavan hyvin ja kaukoputkenkin saa ensi viikolla takaisin. Uusi maalausteline pitäisi ostaa.

Elämässä on monta ihanaa ihmistä ja uusiakin sankareita löytynyt. Toisista olen uteliaampi kuin toisista. On niin ihanaa kun ihmiset yllättää positiivisesti. Ja oikeesti vielä löytyy sitä elämäniloa ja uteliaisuutta ja seikkailunhalua ja lempeyttä ja lämpimiä lämpimiä lämpimiä ihmisiä. (Mulla on mittari aivan täys negatiivisia sekopäisiä kyynisiä ilkeitä lahnoja, joita tästä maailmasta näyttää löytyvän ihan liikaa. Luulin pitkään, että jaksan taistella sellasta vastaan ja kestän sitä mut ei. I don't get angry, I get distant.)

Päivästä toiseen vaan omassa elämässä olevat asiat pitää mut sellaisessa onnellisuuden lämpimässä pöhnässä, ettei oikein tiedä mitä ja ketä kiittäisi tästä kaikesta olemassaolosta. (Ehei, niin idioottia ei minusta onnellisuuspöhnässäkään saa että uskoon kääntyisin.)
Sen lisäksi vielä, että meinaa perhosia olla vatsassa aina välillä ihan yksittäisestäkin syystä. Höhö.

Ihan pöhkö tämä elämä. Sinne pöhköilyyn jonnekin se aika menee.

Ei kommentteja: