perjantai 9. lokakuuta 2020

täällä sitä mennään vieläkin

Jotenkin tuntuu kummalta, etten keksinyt avautua tänne kaikenlaisesta tässä vallitsevan COVID-19 tilanteen aikana. Päässä on kuitenkin pyörinyt vaikka ja mitä, ja aikaa olisi ollut enemmän kuin tarpeeksi. Kirjoitettua on tullut taas kyllä, mutta niin paljon helpompaa on ottaa kynä käteen, kuin alkaa ährätä tämän tietokoneen kanssa. Mielessä on kuitenkin tässä pari viikkoa taas pyörinyt epämääräinen länkytys tällekin alustalle, joten katsotaan miten käy.

Mulla menee hyvin. Todella hyvin. Niin hyvin, etten oikein tiedä miten päin sitä taas pitäisi olla. Niin hyvin, että tekee mieli pistää elämä sekaisin ja aloittaa alusta jossain muualla. Niin hyvin, että levottomuus kiusaa turhan usein ja tekis mieli muuttaa taas Lappiin. Niin hyvin, et oon ruvennut taas seuraamaan uutisiakin melkein päivittäin. 

Oon monesti miettinyt, miksi onnellisina kausina elämässä, mun kirjoittama teksti ei ole yhtään niin kaunista tai koskettavaa, kuin sillon kun on mennyt/voinut huonosti. Ollut ihan järjettömän allapäin tai mikään ei vaan ole tuntunut miltään. Silloin teksti jota saa aikaiseksi, on kielellisesti ja sisällöllisesti huomattavasti lumoavampaa. (Luonnollisesti tässä nyt ei puhuta blogin teksteistä, vaan "päiväkirjaan" päätyvistä teksteistä, runoista, kirjeistä ja ns. novelleista joita tulee raapusteltua käsin.) Mie luulen, että tämä on se syy, miksi käsinkään ei tule kirjoitettua niin paljon onnellisena. Se on vaan sellasta tyhjänpäiväistä vaaleenpunaista höttöä, jolla on arvoa tasan vain asioiden dokumentoimisen kannalta. Kaikki on kivaa jee. Rakastuttaa jee. Ystävät on maailman parhaita jee. Töissä on kivaa jee. Mie haluan näitäkin asioita kirjoittaa itselleni ylös, mutta kaipaan sellaista tekstiä, joka vuosienkin jälkeen koskettaisi tai voisi koskettaa ihan tuntematontakin ihmistä.

Voi olla, että tää on se syy, miksi oon alkanut taas kaivata blogiani. Vaikka tännekin tulee kirjoitettua sellasta ihan turhaa höttöä monesti, on se kuitenkin kirjoittamista ja oman pään purkamista vaikkei sitä kukaan muu lukisikaan. 

Sanottavaa kun kuitenkin riittäisi enemmän kuin tarpeeksi.




Ei kommentteja: