Kävelen höyryävän teekupin kanssa ovesta sisään. Huone tuoksuu suitsukkeelta ja oma naama mustikalta ja laventelilta. Käsissä tuoksuu ihanan tytön antama revontulisaippua ja mieltä lämmittää pojan höpöttelyseura. Kohta saan hassun piponikin valmiiksi. Tuhahdan järjettömän sotkuisille lankakerilleni, minä voitin ähää! Huoneessa vallitsee edelleen vaatekaaos ja monet koriste-esineet ja seinille menevät jutut odottavat vielä laatikossa ja paperikassissa. Minä odotan sopivaa fiilistä.
Vino peili vääristää peilikuvan hassuksi. Rovaniemellä sidoin hiuksiini villalankaa, vaikka piti kutoa siitä langasta pipo. Naurahdan peilikuvalle ja tykkäilen pellehousuistani. Rovaniemen kirpparit ei petä. Otan kaulakorut pois kaulasta ja leikin varjoilla hetken. Meinaan kiljahtaa ilosta kun poika soittaa Intiasta ja mietin mistä se on keksinyt prepaidini numeron. Lattialta löytyi täysi vesipullo, ja muistan yhtäkkiä kastella myös palmuni.
Etsin jo hukkaamani teekupin ja totean, että tee on kylmää, mutta maistuu edelleen herkulliselta. Sammutan yhden biisin jälkeen musiikin ja avaan vähän ikkunaa. Raikkaassa ilmassa on niin paljon mukavampi nukkua. Kappas, tänään taitaa olla täysikuu. Muistelen moneltako huomenna pitää olla koululla ja tarkistan että herätys on päällä. No, ne kaikki viisi herätystä.
Sammutan suitsukkeen ja kaivaudun kolmen peiton, seitsemän tyynyn ja kuuden pehmolelun sekaan sänkyyn.
Miten onnellinen sitä voikaan ihminen olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti