little wonders

...in the end we will only just remember how it feels.


Mulla oli tänään ensimmäistä kertaa varmaan viiteen vuoteen ihan oikeat kunnolliset sukat jalassa. Ei mitää villasukkia tai hidastesukkia (<3) tai eriparisia jalkasärkysukkia (jotka muuten naurettavaa kyllä oikeesti toimii!) vaan ihan oikeat mustat sukat. Nyt tekis mieli kertoa joku tosi mauton mustasukkaisuusläppä, mutta en nyt lähde tähän leikkiin. En vakuuttunut kuitenkaan sukkien hyödyllisyydestä.

Atte toi töihin mulle Kipparijuustoa! Nyt ei tainnu poika miettiä ihan loppuun asti, tuollaisella meiningillä musta ei pääse ikinä eroon.

Bussissa ensimmäistä kertaa ikinä mua oikeesti kiukutti ihan saatanasti kun joku istui mun viereen, vaikka ympärillä oli vaikka kuinka paljon tyhjää. Ehkä sen takia, että yskitti kokoajan, ja tuntu jotenki epämiellyttävältä sekä omasta että sen toisen puolesta kun toinen rykii ja räkii koko matkan kovaäänisesti.

Äsken sain ällökohtauksen ja laitoin kuvottavan paljon levitettä leivän päälle. Ommnomnom rasvamässyt!

Pakko laittaa vielä loppuun mun tämänhetkinen lempilainaus: “The cure for boredom is curiosity. There is no cure for curiosity.“ - Dorothy Parker