Mä kriiseilen nykyään päivittäin melkeen sitä, miten ihania ihmisiä mulla on ympärilläni. Ja aina vaan enemmän ja enemmän ihania ihmisiä. IHANIA IHANIA IHANIA MIE EN KESTÄÄÄÄÄÄÄÄ
Viimeaikoina esimerksiks kettusisko kävi viettämässä teehetkeä täällä mun uudessa kämpässä ja minä viini-iltaa sen luona. Miu. Marko pysähtyi vaalihulinassa mun kanssa pulisemaan oluen ja crowmoorin äärelle, "vielä yhdet, ei nyt ole kiire". Hurrrrr! Niko jaksoi kuunnella mun ah niin elämää suurempia murheitani ja kaiken lisäksi vielä ruokki minut. Parhautta. Samoin kun se eräs syksyinen ilta tässä jaksoi yrittää ottaa minusta kuvia, kun olin kriiseillyt sitä, miten vähän mulla on itsestäni kuvia. (Koska siis haluan tapetoida seinäni niillä!) Collia ehdin nähdä tupakan ja energiajuoman kestävän lyhyen hetken, mutta tyttö on kyllä terapeuttista seuraa, ihan näin pieninäkin annoksina. Hassuihanatyttö. Tommi heitti mut kotiin ja juotti pannullisen mate-teetä. Pärisi. Pössö oli viimeviikon melkein kokonaan kylässä, ja pössöiltiin syksyisesti oikein urakalla. Tulikettu on räväkän rauhallista psykoiluseuraa, ja sen tytön seuran jälkeen on aina kovin levännyt olo. Niillä on kaiken lisäks ihana pikkupallerokoiranpentu tuituituitui. Kaiken lisäks Noora on Helsingissä suloisen poikansa kanssa, joka jaksoi ihmetellä kaiken maailman pikkujuttuja, joita mun huoneesta löytyy ja pienen tutkijan äidin kanssa pystyttiin myös naamatusten juttelemaan meidän isoista suunnitelmista. Höhöö. Kaiken lisäksi viihdyn uudessa kämpässä ihan tajuttoman hyvin uusien kämppisten kanssa. Parempaa yllätystä ei olisi voinut tulla, kun kuitenkin muutin kämppään, jota en käynyt ennen muuttopäivää katsomassa, toista kämppistä en tuntenut ollenkaan ja toisestakin tiesin vaan vähän. Huhhuh mikä mäihä. (Mäihä? Osaisko joku selittää mikä helvetin sana toi on?)
Koulu noh, köh köh, vähän ehkä jotkut kurssit vähän siirtyny ehe ehe ens vuodelle kun oon ehkä ollut vähän poissa tuossa vähän jonkin aikaa sitten. (Rovaniemellä ja Afrikan nälkäisillä lapsilla ei oo poissaolojen kanssa mitään tekemistä EHEI. En tunnusta.) Muuuuutta, tää yllättävä pakollinen lisävapaa-aika on kyllä tullu tarpeeseen. Oon saanu hulluna kaikkea muuta tehtyä, selviteltyä työjuttuja eteenpäin ja ylipäätään ollut aikaa miettiä jatkoa töiden kannalta. Nyt ois sitten vielä tämä viikko loppuun, sekä ens viikko, joka on ihan luvallisesti kaikilla lomaa.
Ens kesälle on suunnitteilla, no ehkä ei enää vaan suunnitteilla, mutta tulossa jotain suurta, hienoa, kaunista, mahtavaa, upeeta, ah. Oon ehkä laittoman innoissani, mutta en nyt vielä täälläkään tunnusta sen enempää. JOS KIINNOSTAA NI TUU KYSYMÄÄN MITÄ OON JÄRKKÄÄMÄSSÄ MWAH MWAH. (Näin mä kuvittelen saavani kavereita............) Pian kuitenkin varmasti paljastan enemmän, alan olla liian innoissani jo pitämään suutani kiinni.
Mitähän muuta. Elämä ei oikeastaan voisi tässä syyssateen keskellä enempää hymyillä. Odottelen vielä sitä parasta ruskaa, saattaa hyvin olla, että oon Rovaniemellä just sillon kun se Helsinkiin iskee, mutta sitä sattuu. Lähdin sieltä etelään ku siellä oli paras ruska ja nyt toisinpäin. Darn.
Syksy on kuitenkin jotain parasta. Syysmyrskyt ja värit. Huhhuh. Syksyfiilistely kynttilöiden, hyvän ruuan, ystävien, musiikin, villasukkien ja maailman raivotessa on parhaita fiiliksiä ikinä. Oon kyllä semisti onnistunut vilustumaankin jatkuvalla lätäköissä hyppimiselläni, mutta täytyy juoda vähän enemmän lämmintä teetä ja kantaa jatkuvasti vaihtovillasukkia mukana.
 |
| niko kuvaili ^^ purrrrr |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti