Enpäs sitten seonnutkaan lopullisesti (tälläkään kertaa) siitä kahvihäröilystä. Vielä monta tuntia blogiin päätyneen tekstin ja monen muun tekstin kirjoittamisen jälkeenkin telkkaria katsoessa oli aika häröpäinen olo.
Tällaiset päivät kun vaan suhaa bussilla paikasta toiseen, eikä ehdi kunnolla edes hengähtää vaihtopaikkoissa, ottaa kyllä urakalla päähän. Mä niin mielelläni katselisin vähän ympärilleni niiden pysähdystenkin aikana, oli ne sitten kuinka kummallisia paikkoja tahansa.
No, nyt Kuopiossa ehdin sentään tunnin istahtaa paikalliseen kahvilaan. Enpä tosin tiedä kuinka paikallisena voi Coffee Housea pitää, mutta on ainakin paikallisia ihmisiä. Aika pitkälti tosin eläkeläisiä tähän aikaan päivästä näköjään, jotka eivät minun katseeseen kovin ystävällisesti ikävä kyllä vastaa. En tiiä sitten kohtuuko se ulkonäöstä vai yleisesti vaan siitä ettei ihmisiä sais ilmeisesti katsoa silmiin. Yllätys yllätys takkutukkainen poika tuli vaihtamaan pari sanaa ja ihmetteli myös "mistäs tuon näköinen maahinen on Kuopioon ryöminyt". Vielä enemmän se ihmetteli sitten kun kerroin, ja tulikin koko pysähdys sitten juteltua vaikka ja mistä.
Sain vihreän rauhakorun muistoksi, toivottavasti törmätään jossain toistekin joku päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti