Hyi vittu että heittää pässä. Kynäkään ei meinaa pysyä kädessä. Jopa tyhjänpäiväinen ohjelma telkkarissa ahdistaa. Joo. Kahvipsykoosi. Harkittu sellainen. Suunniteltu? En mä tiedä. Pitäisköhän? Vähän tekis mieli. Jos pari biisiä? Mitäs jos se ahdistus tulee eikä lähde pois? Voiko kofeiiniyliherkkyydestä tulevat oireet jäädä päälle? Vaikka tiedostais, että ne johtuu siitä? Onks ylipäätään millään tasolla normaalia, että kahvin avulla/takia alkaa heittää päässä näin pahasti? Alkaa vähän tuntua hullulta täällä metsän keskellä hirsimökissä kirjoittaessa kuulokkeet korvilla, kädet täristen ahdistua kynsilakkansa väristä. (Okei, jotain muutakin siellä päässä siis liikkuu, koska tuon lauseen kirjoittamisen jälkeen edes "vähän" naurattaa kun miettii miltä tää kuulostaa ulkopuoliselle...)
Vessasta alas kävellessäkin pelotti, että astun harhaan. Jalatkin tärisee sellaista vauhtia ettei voi olla ihan varma pysyykö sitä pystyssä. Oonkohan mä sairas ku jollain kierolla tavalla nautin tästä olosta? (Ainakin nyt kun tiedän mistä se kohtuu?) Ja kuulin tänne asti, miten jotkut lukijat ajatteli "oot".
Mä oon hyvin harvoin epävarma tekemistäni valinnoista. Viime aikoina kokoajan vain harvemmin. Tänäänkin tuli tehtyä monta aika isoa päätöstä koskien omaa elämää. "Hups." Enkä vois olla tyytyväisempi, vaikka päätöksien tekemiseen meni tunnetusti se n. 2 minuuttia.
Mutta sitten tuli kahvi. Ja ilta. Ja Reznor. Ja kirjoitusvälineet. (Viimeinen listassa tosin helpottaa oloa, vaikka käteen alkaakin sattua tällaisella vauhdilla kirjoittaminen...) Hitto miten hyvät kuulokkeet, puhelin soi tuossa vieressä täysillä, mutten kuule mitään. (Kyle, i'm gonna call you later. Feeling too insane right now.)
Ollaan siinä vaiheessa levyä että kaikki surettaa ja ahdistaa ja se surukin ja ahdistus vähän surettaa ja ahdistaa. Surettaa ja ahdistaa muutto ja syksy ja talvi ja Suomi ja lähtö ja tuo hullujen väri kynsissä. Jotenkin se on alkanut kiehtoa entistä enemmän. Aikaisemmin vain pelotti. Oon sitten varmaan vihdoinkin tulossa hulluksi. Ei en ole! Tää koko homma on vaan yks iso tieteellinen koe! Nii mun elämä vai? Hyi. Nyt kun tuohon viimeiseen ajatukseen jäi kiinni niin joo. Tavallaan. Voi perse. Oon oman sisäisen hullun professorini tieteellinen koe. Voi jumalauta. Jos olisin juonut n. 10 kuppia kahvia vähemmän niin ajatus naurattais. (Tässä vaiheessa oon varmaan jounut ainaki 20-25...) Kädet hikoaa kirjoittamisesta naurettavan paljon, enkä meinaa tunnistaa omaa naamaa peilistä. Johtuu tosin varmasti uudesta hiusväristä. Vai johtuuko? Yäk. Tottakai se siitä johtuu. Joohan? Okei yritän just vakuutella itseäni. Mitä vittua. Lisää kahvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti