Tässä parina viimeisenä päivänä on vaan hymyilyttänyt. Uni on taas maistunut normaalisti. Tiedän ettei aikaisempi reilun viikon unettomuus ole pahinta mitä ihmiselle voi käydä, mutta mulle koko homma oli ihan uutta. Voin vaan kuvitella minkälaista on elää univaikeuksien kanssa jatkuvasti. Tuli murehdittua ihan liikaa tämän maailman tilannetta, ja samalla sitten menetettyä yöunet. Ei ne murheiden aiheet ole mihinkään kadonnut, mutta oon tainnut tehdä niiden asioiden kanssa nyt jonkinlaisen rauhan. Tai ainakin saanut itseni ymmärtämään, etten mie mitään asioille jaksa väsyneenä tehdä.
Muuten kun kaikki on hyvin. Paremmin kuin hyvin. Asiat on elämässä jotenkin todella seesteisesti. Ympärillä on aivan käsittämättömän ihania ihmisiä ja mukavaa tekemistä riittää. Kouluasiat menee eteenpäin ja töitä löytyy. Koti on koti ja pimeys on ystävä.
Tässä syksyssä on ollut sellainen todella lämmin ja rakastava ilmapiiri.
"I love autumn and winter more. Something opens up in me then - something soft and deep and glowing - which is far too shy to expose itself to the inexhaustible light of summer."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti