Koronassa harmittaa moni muukin asia, mutta nyt mielessä on pyörinyt varsinkin tämä yksi. Vaatteet.
Mie tykkään laittautua, tykkään valita vaatteeni ja tykkään siitä että mulla on syitä lähteä kämpästä ulos muutenkin kuin ruokakauppaan tai lenkille. Mie haluaisin käydä elokuvissa ja ravintoloissa muistakin syistä, mutta kaipaan sitä, että pääsen ulkoiluttamaan erilaisia takkejani ja vaateyhdistelmiä. En pidä siitä, että ne vaan makoilevat kaapeissa ja vievät tilaa ilman syytä. (Saatanan loiseläjät.)
Välillä on tullut elämän aikana pistettyä kotona päälle jotain ns. hienompaa, ihan vaan huvikseen. Yleensä kuitenkin pääpointtina kotipukeutumisessa on mukavuus ja käytännöllisyys. (Vaikkei sitä ehkä moni vaatteistani uskoisi, minulle ne kuitenkin ovat myös käytännöllisiä.) En kuitenkaan harrasta laittautumista ihan vaan kotona, ellei ole oikeasti jokin syy tai ihan pakottava tarve. Se vaiva tuntuu turhalta, vaikka siitä vaivasta tykkääkin silloin kun sille on jokin syy. Tuntuu turhalta alkaa opetella ns. kotilaittautumista, kun sellaista ei kuitenkaan edes haluaisi kotonaan tehdä. Mie haluaisin laittautua lähtiessäni ulos kämpästä. (Kotona järjestetyt teemaillat on tietysti ihan eri asia...)
Onhan sitä sitten voinut ns. laittautua (jos on halunnut) vaikka mennessään käymään kaverin tai miehen luona. Ei se kyse olekaan siitä ettei sitä ollenkaan voisi tehdä; kaipaisin sellaista vaan enemmän.
Muuten sitä kyllä makoilee kotona ihan mielellään telttavaatteissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti