Oon taas löytänyt itteni sellaisesta kevyestä välitilasta. Sellaisesta kun odotat jo seuraavaa vaihetta elämässäsi. Sitä kun muutos alkaa olla jo nurkan takana etkä jaksaisi oikein enää venailla, mutta siihen on kuitenkin sen verran aikaa ettei vielä kannattaisi pyöriä sukissaan.
Näin käy helposti siinä vaiheessa, kun suunnitelma on valmis ja enää jäljellä olisi sitten toteutus. Toteutus jota et kuitenkaan voi vielä aloittaa. Raah, sitten iskee levottomuus ennen kuin saat itses taas siihen mielentilaan, jossa rauhallisesti voi odottaa asioiden käynnistymistä.
Onneksi oon opetellut kyllä löytämään sen mielentilan muutamien päivien psykoilun jälkeen.
Mutta mie ootan muuttoa. Mie ootan sitä että pääsen asumaan sen ihmisen kanssa jonka kanssa yhteen olen muuttamassa. Mie ootan sitä, että me päästään laittamaan sitä asuntoa. Mie ootan sitä, että löydän sen ihmisen lähempää jos haluan. Sitä, että aikakausi vaihtuu ja nykyisen kämpän voi jättää onnelliseksi muistoksi. Mie kaipaan sitä vaihdosta ja askelta uuteen. Kämppähakemus on jo laitettu, nyt sitten vaan venaillaan. Hyvällä tuurilla ennen kesää 2021 saadaan kämppä. (Tällä hetkellä ei kuitenkaan haeta kuin opiskelija-asuntoja, niin hetki siinä menee.)
Nykyisessä asunnossa ei ole vikaa. Mulla on ihania kämppiksiä ja oon nauttinut tässä asumisesta enemmän kuin mitä olisin arvannut. Mutta aika tehdä jotain muuta. Mie haluan vaihtaa ison oman huoneeni isoon yhteiseen kämppään. Mie haluan makuuhuoneen jossa ei ole elektroniikkaa ja parvekkeen johon saan kukkia. Mie haluan olohuoneen jonne saan kukkia. Mie haluan kauemmas keskustasta ja enemmän rauhaa. Toivottavasti ennen kesää. Ehtisin nauttia vielä kaikesta tästä (vaikka on myös päiviä etten nauti pätkääkään) ja käydä tavarat läpi.
Mun ois tarkoitus (jos kaikki menee niin kuin toivon) aloittaa uudessa koulussa ens syksynä. Kyllä, ollaan melkein vasta marraskuulla ja mie jo haaveilen seuraavasta syksystä. Jep. See my problem here? Tiedän et se tulee sieltä ja tiedän et nautin nykyisten hommien vapaudesta ihan älyttömästi ennen sitä, mutta. Mutta mulla on ihan älytön hinku päästä vähän hämmentämään seuraavaa soppaa.
Kyllä mie osaan odottaa. Osaan myös nauttia odottamisesta. Osaan nauttia suunnittelemisesta ja siitä haaveilusta jota siihen kuuluu. Mut silti. On päiviä, kun mie vaan jo niin haluaisin olla kokeilemassa niitä uusia kenkiä ja opetella kävelemään niissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti