Parin ensimmäisen viikon aikana tässä kuussa ei oikeestaan tuntunu saavan mitään aikaiseks. Raha-asiat oli ihan totaalisen sekaisin, takuurahojen kanssa ties mitä sekoilua edellisen kämpän kanssa, uuden kämpän vuokraa ei saanut heti maksettua, puhelin paskana, kämpässä ei nettiä, työpaikalla pomo ei tykännyt olla paikalla yhtään ohjeistamassa, opiskelut alkaa hitaasti, materiaalimaksut oli kuviteltua isommat ja toinen kämppiksistä tykkää riehua 24/7. Kotonakaan ei siis saanut hetken rauhaa, että olis saanut päänsä kuntoon ja asiat hoidettua. Yksinkertaisesti energiaa ei riittänyt mihinkään, mulla jäi syöminen ja nukkuminen silti ihan toisarvoisiksi asioiksi, ja tuntu että pää pamahtaa lopullisesti. Aika pahasti pamahtikin.Nyt kuitenkin tällä viikolla sitä on saanut taas elämänsä kasaan, ja jaksanutkin tehdä asioita. Maanantaina mulla meinas tulla totaalisesti seinä vastaan, mutta onneksi eräs Nummelasta kotoisin oleva neiti oli pelastava enkeli, ja otti mut mukaansa landelle, että sain vähän aikaa hengittää rauhassa ja sain kuin sainkin pääni järjestykseen. Heti seuraavana päivänä asiat alkoi luistaa. Kumma miten paljon voikaan rakas seura, pari lihapiirakkaa ja sauna pelastaa.
Nytpä sitä sitten ollaan taas elämässä kiinni. Tällä viikolla tullut paiskittua töitä, vaikka aseistakieltäytyjäliitossa näköjään pomo kieltäytyy töistäkin. DocPoint-leffafestareilla tulee myös tehtyä töitä, osaltaan kyllä varmasti fiiliksen pelastaa nää festaritkin, tai auttaa nostamaan ylös. Taas leffafestariporukkaa, festarifiilistä ja ylipäätään rakastan sitä duunia. Kaiken lisäks pääsee katsomaan kaikkia mahtavia elokuvia! Perfecto! Kämpässäkin meininki on sinänsä parantunut, kettusisko vaihtoi olohuoneeseen, ja koko kämpässä on heti huomattavasti lämpimämpi fiilis. Omakin huone alkaa tuntua jo kodilta, vielä kun saisin tehtyä sen paperivalokuvatilauksen (huhhei mikä sana), niin sais nekin seinälle.
Tässä tammikuun alussa on tullut pohdittua omaa itseänsä aika paljon. Todennäköisesti vähän liikaakin. Mitä mä haluan elämältä? Minne mä haluan päätyä? Mitä haluan tehdä? Kenen kanssa haluan viettää aikaa? Mitkä asiat tuntuvat oikeilta? Myönnetään, että oon ollu vähän eksyksissä oman itseni kanssa. Tuntuu, että jossain määrin vanhat asiat, sellaiset aikaisemmat jutut, jotka on vaan ohittanut vähän olankohtautuksella, iski nyt päälle. Kuitenkin nyt vähitellen tässä kiireen keskellä, joka on mulle niin ominaista, alkaa tuntua siltä, että on taas löytänyt itsensä. Ei ehkä kaikkia palasia, mutta ainakin tietää mikä maa ja mikä valuutta. Sinänsä fiiliksiä omasta olosta tällä hetkellä kuvastaa sanatarkasti toi biisi jonka tähän laitoin, häiriintyneen pään häiriintyneitä mietintöjä.JA mun on ihan pakko päästä reissuun. Pakko. Musta tuntuu että osaltaan tää alkuvuoden hajotus, vaikka asiat alkoikin vuoden vaihteessa järjestyä, johtuu kuitenkin osaltaan myös siitä, etten oo tehnyt kunnon reissua vähään aikaan. Viimeksi lokakuussa pari viikkoa lappireissausta. Darn. Pakko päästä jonnekin, parhaassa tapauksessa ulkomaille. En tykkää olla paikallani, vaikka nyt olenkin paikkakunnallisesti paikallani Helsingissä. Thank God. MUTTA ehkä Espoossa vietetyistä 3kk on jäänyt sen verran pahat traumat, että lääkkeenä toimii nyt Helsingissä asuminen, mutta tarvitsisin vielä sen reissun. Sitä suunnitellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti