Tietysti mun hienoon sotasuunnitelmaan kuuluu netin hankkiminen mahdollisimman nopeasti kämpille (kiitos akl nettiyhteydestä töissä), ja uuden simkortin hankkiminen. Tänään tosin joudun varmaan kävelemään R-kioskille ja hankkimaan prepaid-liittymän, että mut saa edes jostain kiinni tässä lähitulevaisuudessa. Ei muuten, mutta aivan liian paljon kaikkea epämääräistä menoa, jolloin tarvitsen kyllä puhelimen. Oh why oh why did this happen now.
Mulla on jotenkin järkyttävä tarve olla tavoitettavissa. Että muhun saa yhteyttä jos haluaa, voi jutella, voi pyytää kylään ja että mulla on mahdollisuus samaan. Rakastan pöytäpuhelimia, en pysty itse sellaista käyttämään koskaan, koska en ole paikallani silleen että siinä olis mitään järkeä. Mutta ajatuksena ne viehättää mua, ja ulkonäöltään ne on huomattavasti esteettisempiä minun silmissäni. Fuck you älypuhelimet. Okei, mä ehkä jossain määrin myös roikun puhelimessani liikaa kiinni, mut siihen vaikuttaa myös se, ettei mulla ole muuta kelloa. God damn, nykyhetken selviytymisennuste vaan pahenee. Kyllä mä pärjään ilman puhelinta, voisin oppia elämään sillälailla, MUTTA en halua. En missään määrin. Mä rakastan puhelintani! Voisin kirjoittaa sille rakkausrunon tai laulaa kuutamosonaatteja. Palvoa sitä päivästä toiseen, koska se on siinä minua varten.
Nyt meille ilmeisesti tuli ero, joku asumusero ehkä, koska asiakaspalvelusta sanottiin et homma saadaan ens viikolla hoidettua, mut silti. Ei ollut tämä rakkaus ikuista. Ja nyt menen hankkimaan prepaid-liittymän. Sehän olisi kuin etsisi lämpöä huoran sylistä. Byää.
Internet. Miten ihmiset on pärjänny ilman sitä? Ei ihme, että se on ylipäätään haluttu keksiä. Nerokasta sanon minä. Pääsen bloggaamaan! Pääsen facebookiin! Lisää kanavia olla ihmisiin yhteydessä, sehän facebookissakin ihmisiä viehättää, ja se se ainoa syy on, miksi minäkin olen siellä. Tosin tietysti on aina ne ikuiset Farm Villen pelaajat. May God have mercy on their soul tai jotain. Pääsen sähköpostiin! Koska mun nykyinen pomo esimerkiksi kieltäytyy ottamasta muhun yhteyttä puhelimitse, aina spostia. No, nytpä on hieno tilanne kun kummallakaan ei saa kiinni. I'm so screwed. Pääsen myös lukemaan niitä miljoonaa blogia, joita kuola poskessa seuraan. Pääsen lukemaan uutisia. Pääsen skypettämään ulkomailla olevien kaverien kanssa! Voin ladata elokuvia ja musiikkia netistä laittomasti ja olla ylpeä itsestäni ja panoksestani musiikki- ja elokuvatuotantoon. Öööhmmmm...joo. Nettipankki on kans yllättävän kätevä.
Eli, mua ei saa puhelimella kiinni, enkä kotona pääse tietokoneelle. Rautakausi ja erakoituminen, here I come!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti