keskiviikko 7. syyskuuta 2011

kofeiini pärisee

Hullu ihminen.

Vesipisarat osuu ikkunaan. Tuntuu vähän kuin lentäis. Kahvipsykoosit toimii taas. Ja Reznorin musiikki. Miksi en ole vieläkään katsonut sitä elokuvaa?

Naapuritalossa sammui valot. Sama stalkkeri-ikkuna kuin viimeksi. Laitanpa verhot nyt äkkiä kiinni, en halua olla tarjottimella täällä. Joku näistä päivistä se heppu on taas mun ovella. Kasvattaa sitä mustaa aukkoa mun päässä, jonka se on sinne tehnyt. Mitä tarvitaan siihen että ihmisen psyyke hajoaa? Voiko ulkopuoliset asiat pitää sen kasassa tai hajottaa? Eiks kaikki kuitenkin lähde pään sisältä? Tunteeko sen kun sekoaa? Miltä se mahtaa tuntua?

Hulluus?

Tajuaako sitä edes? Vai tuntuuko, että olis vaan muita fiksumpi. Nero. Nero? Eikös hulluus ja nerous ole aika lähellä toisiaan? Voisinko mä nyt keksiä jotain suurta kun on niin hullu olo? Riittääkö kofeiini oikeesti sekoittamaan pään näin pahasti?

Ilmeisesti riittää, otanpa toisen kupin kahvia.

Ei kommentteja: