isä tietää

Minä kuulin tässä pari päivää sitten sellaisen jutun, että oon haltioissani vieläkin. Isä oli puhunut omalle äidillee, kuinka sen varmaan pitäisi ruveta tekemään niinkuin minä, ja tehdä vaan asioita joista se tykkää.

God damn dad, i am proud!

Ja tämän asian kautta rupesin miettimään, kuinka asiat oikeesti tällä hetkellä on just niin. Mä oikeesti teen vaan asioita joista mä tykkään. Nojoo, laskujen maksamisesta en tykkää, eli ei kyse nyt ihan näin pienistä asioista ole, mut silti. Elämä on sellaista, minkälaista mä haluan sen olevan. Ja kun mietin mitä on tulossa, kaikki vaikuttaa ihan unelta, niin onnellinen oon.

Hämmentävää itseasiassa, miten monta päivää, jo reilut kaks viikkoa, oon ollut melkoinen pilvissäkävelijä. Koin lievän romahduksenkin, mutta oon onnistunut jättämään sen asian taakseni tai ainakaan se ei paina mun jokapäiväistä fiilistä. Tuntuu et kävelin voittajana pois. Ainakin hetkellisesti, mä oon selvinnyt.

Pää edellä sukeltaminen kielletty, mut just sen mä aion elämäni kanssa tehdä.
Nyt kun pystyn, mä nautin elämästä täysillä.