keskiviikko 14. syyskuuta 2011

pössöilyä

"Eiks täällä kukaan saatana tiiä mitä pössö tarkottaa!"
Oh boy, onneksi tiesi.

Hassua miten tosi kummallisilla yhteensattumilla voi voittaa jotain sellaista, että meinaa järki lähteä, kun miettii miten pienistä asioista elämä loppujen lopuks on kiinni. Jos en olis 3 vuotta sitten päättänyt lähteä mukaan liittoon (Suomen lukiolaisten liitto, voi kyllä, luojan kiitos en ole siellä enää), en ois nyt kesällä tavannut yhtä tärkeimmistä ystävistäni. Enkä olis viettänyt yhtä mahtavimmista viikonlopuista vähään aikaan nyt viime viikonloppuna. Siitä on edelleen jotenkin niin mahtavat pärinät, ettei voi muuta ku läpistä vähän tännekin.

Joo minäpä lähden tästä viikonlopuksi Rovaniemelle hupsista vaan ja hupsista vaan olikin sitten just niin helvetin mukavaa kun vaan pysty haaveilemaan. Itseasiassa paljon mukavampaa. Uskomaton fiilis kun joku, jota ei ole tuntenut kovin pitkään, on kuitenkin sellainen jonka tuntee tooosi hyvin, ja jolle vois kertoa kaiken maan ja taivaan väliltä. Lohduttavaa, ja helvetin siistiä, että on olemassa ihmisiä jotka on jotenkin vähän samalla tavalla sekaisin kuin itse.

Sellainen tällä hetkellä useammin kaukana kuin lähellä oleva ystävä, josta tietää sanomattakin, että piru vie, tämä tyyppi mut sais revittyä kaikesta paskasta ylös, jos joskus sellaiselle tulis tarvetta, eikä se itse välttämättä ees tajuaisi mitä tekee. Siihen fiilikseen riittää jo sekin, että tietää että jossain tuolla turhan kaukana pohjoisessa se ihminen on olemassa, vaikka siitä ei joka päivä elonmerkkejä tulisikaan.

Ja sitten sitä pystyy viettämään viikonlopun tän ihmisen seurassa, ja vaikka ei oo nähnyt liian pitkään aikaan, mikään ei oo muuttunu. Riittää ne puhelut ja tekstiviestit ja fbhäiriköinnit, kun useammin törmäilyyn ei ole mahdollista. Ja silti joku niin kaukana pystyy olemaan niin isona tukena ja piristyksenä, että se on tavallaan henkisesti läsnä, vaikka välissä oliskin monta monta sataa kilometriä.

Tai ehkä syynä onkin vaan telepatia ja liian vilkas mielikuvitus. Pitäisköhän hakeutua hoitoon? Ehkä alan kohta näkemään harhojakin. Voihan pössö sentään.

Ei kommentteja: