Bermuda oli kyllä tänä vuonna jotain aivan käsittämätöntä. Tai toisaalta hyvinkin käsitettävissä, mut ehkä nyt silti haluan käyttää tuota sanaa.
Mieltä lämmittää edelleen (ja varmasti tulevaisuudessakin) muutamaan uuteen upeaan ihmiseen tutustuminen. Eräs leijonanharjainen uusi tuttavuus pelasti uskon ihmisiin juuri sillä oikealla hetkellä, kun olin valmis (ainakin hetkellisesti sen viikonlopun osalta) heittämään hanskat tiskiin ihmisten hiljaisuuden palvomisen takia. Pari rovaniemeltä chaimaalle asti eksynyttä poikaa lämmitti mieltä myös, mutta vielä enemmän ajatus siitä, että jep, nämä ihanaiset löytyvät sitten Rovaniemeltä, aivan kuin minäkin jonkin ajan päästä.
Viikonloppu oli myös täynnä aivan ihanien ennalta tuttujen ihmisten seuraa, omasta laumasta löytyi paikanpäältä vaikka ja ketä.
Löytyi eräs pimeästä autosta kuun valossa minun kanssa fiilistelemästä saman makuupussin alta, eräs tanssilattialta viinipullon kanssa heilumasta, eräs riippukeinusta kaikkein korkeimmalta paikalta, eräs kertomasta mistä saippuakuplat tulevat (btw, EDELLEENKI MÄ TIEDÄN, MUT C'MON. SAIPPUAKUPLIA!), eräs kunnon metsähiippari ja eräs, jonka kanssa katsella tähtiä.
Niin monta mahtavaa ja rakasta ihmistä, että sydän meinasi pakahtua onnesta ja rakkaudesta moneen kertaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti