Nyt ipodista soi taas Beats Antiqueta, mutta unohduin kokoajan niin ajatuksiini, että oli pakko Jennan kenkien purkamisen jälkeen pitää pieni musiikkimeditointi ja hukkua yhden levyn ajaksi niin syvälle omaan päähän, ettei sitä yhtään tajunnut pään ulkopuolella tapahtuvista asioista mitään. Aika mahtavaa, että löytyi paikka jossa se oli mahdollista tehdä kesken reissua. Kukapa olisi arvannut, että keskellä muuttolaatikoita, kissan ja koiran kanssa uudessa ja vieraassa asunnossa, voisi tuntua niin kodilta. No, en kyllä voi sanoa, että se niinkään yllätys oli. Oma pää voi tällä hetkellä paremmin kuin koskaan ja tähän päivään pari päivää sitten muuttaneesta tytöstä ja elukoista tykkään kyllä niin paljon, että se pää tosiaan meinaa taas levitä käsiin.
Jennan uudessa kämpässähän sitä tosiaan makoillaan. Hitto tuolla naisella on niin paljon hyvää asennetta elämässä ja elämää kohti, etten voi käsittää mistä se oikein tulee. (Joo, tiedän, sisältäpäin.) Nätti ulkoa ja nätti sisältä, eikä se silti taida paskoa ruusuja. (En kyllä olis varma, en ole tutkinut asiaa...vielä!) Mie muistan vieläkin, mitä tästä tytöstä mietin silloin, kun näin sen ensimmäisen kerran. En kyllä uskaltanut mennä juttelemaan, mutta tässä vaiheessa ei voi kuin miettiä että odotukset kyllä ylittyi reilusti. Ja mie sentää mietin silloinkin, että ei saatana mikä nainen isolla n:llä.
Tiiä sitten mitä se pään leviäminen positiivisista asioista vois tarkoittaa, nyt se meinaa mauttoman leveetä virnistelyä keskellä olohuoneen lattiaa, kissa toisessa ja koira toisessa kainalossa, pikku kakkonen -paita päällä ja tukka solmussa.
Voin kertoa, että ei ole huono tämä.
PS. Jos jollain on tehotytötpaita, jonka haluaisi minun kautta lahjoittaa mun pikkusiskolle, niin saa huudella. <3.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti