2012 tule jo!

Hulluttaa. Tekis mieli hyppiä ja pomppia seinille, tehdä kaikkea mahdollista taivaan ja maan väliltä yhtäaikaa ja kiljua ja rääkyä epämääräisyyksiä. Mut ei. Istun täällä pahvilaatikoiden ja epämääräisen roinan keskellä omalla sängyllä kiroillen kun tupakka loppu. Muutto lähestyy ja nyt ollaan tässä tavaroiden pakkaamis ja siivoamis -vaiheessa. Ei vittu, ei tätä kestä. Koko elämä TAAS pahvilaatikoihin. Viides muutto puolentoista vuoden sisällä. Onkohan se ihan tervettä? Porukoiden mielestä ei ainakaan. No, minua se ei vaivaa, ja tätä muuttoa oon oottanu aivan hulluna. Kuten on tämänkin blogin jutuista joku saattanut huomata. Muuttopäivä 2. tammikuuta. Enää muutama päivä, ei meinaa pysyä housuissaan.

Työt alkaa ens vuoden alussa aseistakieltäytyjäliitossa. Ootan sitä ihan hulluna, haluun päästä tekemään siihen työhön liittyviä hommia. Valokuvaamaan, kirjoittamaan lehtijuttuja, toimistotyötä ja järjestämään tapahtumia. Työilmapiiri vaikutti ihan mahtavalta kun kävin työhaastattelussa "joo meil on pari kaljakaappia tääl" ja muutenkin homma sopii mulle. Ei vakituisia työaikoja. Music to my ears. Ei sillä, että tällä duunilla todellakaan rikastuis. Maksaa vuokran ja jotain jää ylikin. Mut se on kuitenkin just sellasta, mitä haluan tehä, mistä on mulle hyötyä jatkokoulutusta ajatellen ja mulla on siellä varmasti vitun hauskaa. Siinäpä sitä tarpeeksi syytä odottaa töidenkin alkua. 

Ens vuoden alussa alotan myös iltaopiskeluna valokuvaajan ammattitutkinnon. AV-viestinnän puolella ja ties mitä, saa nähdä mitä siitä tulee, ja ehdinkö ees valmistua ajatellen ens syksyn opiskelujen aloittamista, MUTTA se on silti opiskelua. Ah miten mulla onkaan sitä ikävä. Ja valokuvausta, mun mieli lepää sellaisissa hommissa. (Tullut viimeksi tänään todistettua, että kuulun kameran taakse ottamaan kuvia, enkä todellakaan kameran etupuolelle. Phyi. Tylsistyessäni viihdytin itseäni myös webcameralla. Shouldn't do that.) Vähän jännittää minkälaista porukkaa siel kurssilla sit on, todennäköisesti mua vanhempaa porukkaa (ehkä?), koska se on tarkoitettu alan töissä olleille, joilta puuttuu varsinainen työnimike. Eli just esim. mulle. Ehkä siel kuitenki ois nuorempaakin porukkaa, en mä voi olla Helsingin ainoo tällainen tapaus enhän?

Sain isältä joululahjaks sen vanhan filmijärjestelmäkameran. Laatutavaraa ei saatana. Oon kuolannut sitä ties kuinka pitkään, eikä mulla varmastikaan heti ole varaa tässä alkaa sillä kuvailemaan, mut ei vittusaatanahelvetti kuinka siistiä. Rupesin tänään kiljumaan kun kuulin asiasta. Kiljuin aika lujaa. Saan kameran ens vuoden puolella kun sitä on turha raahata tänne muuttotavaroiden keskelle. Sit omistan 4 kameraa. No, I don't have an addiction. It's perfectly normal.

Pari sanaa joulusta. No, saatanan hyvää ruokaa ja äiti oli koonnu superhauskan lahjan. Semmone kunnon survival kit. Oli shampoot ja dödöt ja suklaat ja ripsivärit ja naamanpesuliinat ja hiuslakat ja hammasharjat ja hammastahnat. Thanks mom, itseasias täydellinen ajotus noille tavaroille! Kotona jopa viihty pidempään ku yleensä (ok, ei se tälläkään kertaa tarkoittanu ku alle vuorokautta, but still!), huomasin et äidin kans on oikeestaan yllättävän hyvät välit ja et isänki kanssa selvii jotenki saman katon alla. Joo, kyllä me otettiin huutotappelutkin mukavasti (alko presidentinvaaliehdokkaista, how original......), mut toistaalta me myös koko perhe pelattiin Aliasta yhdessä ja oli oikeesti hauskaa. (Omfg, sanoinko oikeesti just noin ajasta perheen kanssa, this is weird.) NII ja edelleenki vituttaa tällanen vitun-vesisade-lääsy-musta-paska-joulu. C'MON MISSÄ LUMI? Joulupukki, oon vähä pettyny suhun.

Mulla on hullu innostus uudesta vuodesta "jo". Tuntuu et ens vuodesta voi tulla vielä parempi ku tästä vuodesta. Ja tää vuosi on sinänsä jo ylittäny mun odotukset. Paras vuosi ikinä, vaikka tähän vuoteen on myös kaatunu ylivoimaisesti inhottavimpia juttuja. Kuitenkaa ei voi ku hymyillä ku miettii takaspäin, ja virne vaan levenee ku miettii mitä on tulossa. Samalla kuitenki meinaa iskee semmonen perus hippamainen pakokauhu. Tavallaan et nyt mulla ois taas tilaisuus pistää elämäni ihan totaalisesti uusiks. Kadota. Hankkiutua eroon negatiivisista asioista ja aloittaa kaikki ihan alusta. Ehkä uusi vuosi jotenkin tuo sellaisen ilmapiirin. Kaiken maailman uudenvuodenlupaukset ja päätökset parantaa elämää tai pistää se entistä risaisemmaks. Muutosta ilmassa. Onneks kuitenkin pakokauhua helpottaa se, että oon oikeesti tekemässä kaikenlaisia muutoksia elämääni ja ne on helvetin mahtavia muutoksia. Kun vaan jaksais tässä vielä nää muutamat päivät.

Toisaalta vihaan odottamista, mut onks mitään siistimpää ku olla jotain mitä odottaa?



ps. Ei vittu oon koukussa herkkusieniin. Vetäsin tossa purkillisen ja nyt ei voi ajatella muuta, ku et haluun lisää. Toisaalta söin myös rasiallisen viinirypäleitä ja ison paketin kipparijuustoa. Call me cheesemonstahhhhh!