reasons to smile

Tässä viimeaikoina kun on tullut varsinkin kettusiskon kanssa ihmeteltyä ihmisten järkyttävää tarvetta valittaa asioistaan ja olla pahalla tuulella, päätin kirjoittaa tekstin omista rakkauden kohteistani juuri nyt ja asioista, jotka saa mut onnelliseksi, vaikka asiat välillä onkin laittoman paljon päin helvettiä.

En vois olla onnellisempi siitä, että vuoden vaihteessa pääsee vaihtamaan kotipaikkakuntansa takaisin Helsinkiin. Päivittäin tulee hermostuttua Espoossa asumiseen, jotenkin todella ristiriitaiset fiilikset tästä 3 kuukaudesta. Toisaalta ihan parasta, kun on kiva kämppä ja täydellinen kämppis, mutta toisaalta Espoo. Yh.
Kuitenkin vuoden vaihteessa muutamme täältä yhdessä Helsinkiin, ja isoveli hyppää mukaan. Mikäs siinä, että monet kaverit naureskelee ajatukselle meidän kolmen tuhokolmikosta, mutta itse en osais mitään parempaa toivoakaan. Ja Helsinki. Sinne taistelin itseäni niin kauan, että tuntui karmealta lähteä, mutta nyt ihanalta palata takaisin. Meidän kämpästä tulee melkoinen Neverland, kaikki kylään omalla vastuullaan, mutta aina tervetulleita. En jaksais oottaa, että pääsen järjestelemään tavaroita ja maksamaan vain Helsingin sisäisistä lipuista. Ah. Pystyn taas lähtemään pienellä varoitusajalla seikkailemaan tammikuusta eteenpäin!

Livemusiikki on kyllä jotain niin mahtavaa, ettei sitä käsitäkään. Eilinen ilta ja viime yö tuli tampattua Circuksessa Infected Mushroomin ja muiden mahtavien tiskijukkien keikoilla. Mä valehtelematta voin mennä kuuntelemaan vaikka minkälaista kakkaa, jos kyseessä on live-esitys, mutta sitten jos vielä on tällainen tilanne, että artistit sattuu olemaan sellaisia, joita tulee kuunneltua ihan hulluna, niin sitten sitä vasta sekoaa pää. Musiikkieuforiaaaaaa!

Sellaiset ihmiset, joiden seurassa on levollinen olo. Ei tarvitse turhaan miettiä mitään, voi vaan olla ja jutella ja tehdä oikeastaan mitä vaan päähän sattuu ilmestymään. Kuten klo 9 aamulla, "nyt vedetään perseet". Sellaisia ihmisiä, jotka tuo sitä turvaa tähän sekavaan elämään. Kaikki muu elämässä saa mun puolesta olla sekaisin ja epäselvää ja epävarmaa, mutta ihmissuhteet ei. Tietysti ihmissuhteissakin tulee kinastelua tai yhteydenpitokatkoksia, mutta ei ne siihen kaadu. Tai jos kaatuu, niin se kertoo aika paljon sen ihmissuhteen laadusta ja tärkeydestä. Kuitenkin itse on saanut sellaisia ystäviä ja kavereita, että vaikka elämä onkin ihan levällään, suurimman osan ajasta on kuitenkin turvallinen olo. Osaltaan vertaistukea tai tukea ylipäätään, mutta eniten se on kuitenkin sitä toisista aidosti välittämistä.

- kirje kaikkien laskujen seassa
- täydellinen kiireetön ajoitus bussiin
- viinirypäleet
- ihmiset jotka tamppaa monta tuntia putkeen yhtä päättömästi kuin itse
- hiusten harjaaminen ja värjääminen kirjavaksi
- nukahtaminen puhelin kädessä
- 1 viesti saapunut
- juusto
- lisää viinirypäleitä
- kalenterin välissä olevat ihmisten kirjoittamat laput
- kamera(!), jonka sain takaisin korjauksesta
- kynttilän valo
- se, ettei tarvitse itse valita seuraavaa kuunneltavaa kappaletta
- se, että joskus on tullut sijoitettua hirveesti rahaa värikyniin
- vielä lisää viinirypäleitä
- se tunne, kun tuntuu että sanat ei riitä, mutta se toinen onkin lukenut mun ajatukset
- keinuminen