junassa

Aamulla junassa kuuden ja kahdeksan välillä.

Totesin, että Happoradion Tavikset biisissä tavikset haluavatkin pienen PCn, eivätkä perseen. Nauraa hohotin hulluna. Laitoin kettusiskolle viestiä asista, se oli hyvin vakuuttunut myös samasta asiasta, eli tietysti ne laulaa perseen, eikös? (Siihen on syy, et rakastan tota pöljää.) Mut, tässä vaiheessa sit jo tukehduin nauruun.

Mietiskelin erästä villasukkaista tyttöä ja totesin miten mahtavaa on, että häneen tutustui. Laitoin viestin. Se oli hereillä ja luki juuri blogiani. Elämä on hassua ja hämmentävää.

Fiilistelin erästä ihanaista, joka oli bongannut mahtavan kämpän. Miten miten siistiä voi elämä olla kun tuokin taidesielu pyörii minun elämässä.

Laitoin viestiä isoveljelle, et oli sitä kyllä ikävä. Se salee nauraa päänsä irti (taas).

Lauri heräsi kitaran kielet painautuneena poskeen ku potkin sen hereille katsomaan aamuaurinkoa. Ei vakuuttunut, vaan heitti mua kirjalla.

Hipit melkein tuli tajuihinsa tässä vaiheessa tarinaa. Ehei, unta kaaliin ja huppu naamalle.

Känniääliö meidän loossissa olikin sitten jo kovassa nousuhumalassa.

Sydäntä kuristaa jo, alkaisin olla valmis nousemaan junasta. Ehkä hyvä, ettei vielä olla perillä. Rovaniemellä ei olla ehkä vielä hereillä ja oon liian pirteä ilmestys tähän aikaan aamusta.

Oulun ilmatilassa täytyi eräälle ihanalle saamelaiselle lähettää koulupäivävoimia, kun valitettavasti mennään silleen ristiin, ettei toisen naamaa ihan nää.

Vähän ennen kahdeksaa tuli isältä viesti. Jee päiväranta! Pitää muistaa kaivaa kalenterista sopiva hetki tässä kuussa. Isällä päivät jo tiedossa. Pöljä.

Pari minuuttia myöhemmin äidiltä tuli tekstarissa joku äiti Teresan ikivanhoista quoteista. Pöljä n. 2.