Mua oksettaa tän biisin kliseys ja suosio, mut sille on syynsä. Haluun ainaki uskoa niin.
Oon yrittäny kirjottaa tästä monesti. Katotaan miten nyt käy.
Turha postata nimikkobiisiä, se löytyy blogista kyllä siltä hetkeltä kun nämä olot on ollut.
Mitä sitten kun toista ei enää tunne? Jos se yrittää olla jotain muuta? Miellyttää itseään, minua, herra hakkaraista tai krapulakalaa. Tollanen se on oikeesti?
Mitä sitten kun joku on niin tottunut siihen, ettei se riitä, ettei se enää tajua riittävänsä. Että se oli just ihana ja mahtava "vaan" omana itsenään. Mitä sille sit sanoo?
No se huutaa vastaukseks et kaikki vika on minussa. Mä vaadin liikaa, oon kiireinen ja sosiaalinen ja iloinen ja onnellinen muidenkin ansiosta. WAIT WHAT? Mistähän lähtien se on väärin?
Sit siinä yrität viestiä järjellä, tunteilla, biiseillä, menoilla, sanoilla, eleillä ja kaikella et haloooooo mitä vittua sä teet?
Jossain vaihees tajuut, ettet pääse enää millään käsiks tähän ihmiseen. Ei toivoakaan. Ja jos jatkat samalla linjalla ni alat myös vihaamaan itseäs ja kostat omille läheisilles kaiken paskan mitä sun päässä tän pyörremyrskyn jälkeen pyörii. (Anteeksi.) Vitun lumivyöryefehtipaskawhatever.
Itkettää, suututtaa ja päälimmäisenä on helvetillinen pettymys. Siihen paskapäähän joka katos, mut vielä enemmän itseensä. Mä annoin sen oikeesti tehdä tän mulle. En enää tunne itseäni.
Kuka saatana tää muija on?
Ja edelleen soi sama biisi, mut ketä mä en nyt tunnekaan? Kenestä mä nyt puhun?
Aika ruveta kuuntelemaan jotain toista biisiä tuli aikoja sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti