Valvotun yön jälkeen tässä taas miettii kaikenlaista. Sitä, että pitää muuttaa kettusiskon kanssa eri kämppiin. Ääk. No ehkä sekin saa sitten nukkua yönsä paremmin rauhassa. Sitä, et toi yks alkaa ehkä tippua vähitellen todellisuuteen, ja tehdä siitä sen taivaansa. Sitä, että elämässä taitaa hyvät ja pahat asiat mennä silleen vähä kausittain. Paljon paskaa kerralla, ja paljon hyvää kerralla. Yritä siinä sitten kellua pinnalla. Sitä, että oon koko yön tuijotellu kuviani/huonettani, ja miettiny hyviä ja huonoja juttuja, joiden takia oon tässä missä oon. Ei voi valittaa. Sitä, että kohta pitäis käydä kaupasta hakemassa ruokaa ja tupakkaa. Sitä, et yksi pienoinen nukkuu vielä viereisessä huoneessa ja toinen reppana joutu lähtee töihin jo monta tuntia sitten. Sitä, miten paljon mun sydäntä särkee tän huoneen purkaminen laatikoihin. Sitä, miten paljon odotan tän huoneen purkamista ja kasaamista tavaroitani uuteen paikkaan. Sitä, missä ikinä tää paikka sit onkaan. Sitä, että jännää. Sitä, että pääsen näkemään tulikettua tänään ja juttelemaan ja piirtelemään ja kuvailemaan. Sitä, että missähän vaiheessa taas alkaa väsyttää.
Sitä, että ehkä olinkin kyllästynyt kaikkiin näihin auringonlaskuihmisiin ja piiiiiiiitkästä aikaa törmäsin auringonnousuihmiseen.
Siksi.
Nothing is certain except everything you know can change,
You worship the sun,
but now can you fall for the rain?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti