Oli isoäidille joululahjaksi antamani käsintehty runokirja,
josta nyt laitan tänne yhden runon, ja se olkoon tämän postauksen sisältö.
näkymättömiä esteitä
kasa pelkoja
odottamassa sopivaa hetkeä
vettä vippuu hanasta
pisara kerrallaan
välillä tuntuu,
että päivätkin valuu
silloin kun herään,
vasta kun menen nukkumaan
saavat pelot
minusta vallan
Mutta koska tämä runo ei kuitenkaan kuvaa tämän päivän fiiliksiä, niin laitetaan tähän vielä toinen ajatus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti