Voi ei, tää on aina se karmein kysymys mikä voi kohdalle
tulla. No ehkä nää on helppoja tän jälkeen?
Olen kohta 23-vuotias helsingissä tällä hetkellä taas asuva
tyttö, jota ei kiinnosta tuskailla isoista alkukirjaimista lauseen keskellä.
Viisihenkisen perheen vanhin lapsi, ja ensimmäiset 21 vuotta epämääräisen
nuuskamuikkunen perhettään kohtaan. Aurinkoinen lapsi, joka löysi
aurinkoisuutensa uudestaan muutettuaan pois kotoa. Toinen puoli jousimiestä ja
toinen leijonaa, myöskin hiuksissa. Olen tunnepohjainen jääräpää ja
mielipiteissäni helposti ehdoton. Tarve rakastaa kaikkia ja kaikkea, mutta tiedän
myös olevani kykenemätön siihen. Haukutaan usein hipiksi, vaikken siitä sanasta
tykkää. Henkinen kotipaikka keskisuomen järvissä ja metsissä. Hullu tarve elää
elämää juuri niin kuin itse haluan, ja turha yrittää tulla minulle kertomaan
miten mun pitäisi elämäni elää. Juttua riittää ihan loputtomiin, ja sitten on
niitä päiviä joskus kun en välttämättä sano lausettakaan. Usein halu kiskoa
takut pois päästä, vaikka ne tuntuvatkin erittäin kotoisilta. Omassa huoneessa
iso sänky, iso oranssi teltta ja paljon tilaa ajatuksille. Maailman parhaita
ihmisiä ympärillä, joiden olemassaolosta olen joka päivä kiitollinen. Enkä aina
muista sitä näille ihmisille sanoa tarpeeksi usein, mutta yritän. Taipumusta
laiskuuteen kotitöissä, eikä musta koskaan varmaan tule uranaista. Joka päivä hirveä
tarve seisoa päälläni tai pelästyttää joku nurkan takaa. Aivastelen järjettömän
kovaäänisesti, mutten uskalla enkä halua piereskellä seurassa. Hirveä tarve
ilmaista itseäni, ja kirjoittaminen tai laulaminen on ne keinot. Rakastan
sanoja puhuttuna ja kirjoitettuna ja laulettuna ja kuiskattuna ja ja ja ja…
Ihastun helposti uusiin (vain niihin mahtaviin) ihmisiin, enkä halua päästää
niistä koskaan irti. Isoäitini olisivat combona maailman viisain nainen. Ikävöin usein ja paljon, mutta en aio lamaantua siitä, että niin moni rakas on välillä niin kovin kaukana.
Tällainen on fiilis ollut tänään. Ehkä senkin uskallan tänne tunnustaa. |
Toivottoman seurallinen melankoliasta, rakkaudesta,
syksystä, iloisuudesta, musiikista, keskusteluista, hörhöilystä,
kotihiireilystä, paikasta toiseen säntäilystä, ystävistä, eläimistä, elokuvista,
matkailusta ja rauhasta nauttiva rämäpää.
Ja pärstä näyttää tältä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti